Alkalinen fosfataasi (P-AFOS) -tutkimusta käytetään maksan, sappiteiden ja luuston sairauksien toteamisessa ja seurannassa.

Alkalinen fosfataasi eli AFOS on maksasoluissa toimiva entsyymi, mutta sitä esiintyy myös luustossa. Joskus kohonnut AFOS-arvo voi olla peräisin keuhkoista (keuhkokuume) tai munuaisista (munuaistulehdus).

Se reagoi pääasiassa sapen erityksen häiriöihin. Yksi maksan monista tehtävistä on valmistaa sappea ja erittää sitä ohutsuoleen, jossa se auttaa ruoasta saatuja rasvoja imeytymään. Maksassa on pienen pieniä sappitiehyitä, jotka yhtyvät suuremmiksi putkiksi, kunnes ne muodostavat yhden ison tiehyen, joka johtaa pohjukaissuoleen. Sappirakko on yhteydessä tähän isoon päätiehyeeseen. Jos sapen kulku tässä putkistossa estyy, AFOS-arvo suurenee.

AFOS voi nousta myös maksatulehduksissa. Samoin jotkin kasvaimet suurentavat arvoa.

Raskauden loppuvaiheessa P -AFOS nousee istukkaperäisen entsyymin vaikutuksesta.

AFOS luetaan yhdeksi maksakokeeksi, mutta sillä on myös toinen maksasta täysin erillinen päämerkitys: alkalista fosfataasia tarvitaan luun rakentamiseen. Lasten viitearvot ovatkin huomattavasti suuremmat kuin aikuisilla, sillä kasvun aikana luuta rakentuu jatkuvasti.

AFOS-arvo voi suurentua myös joissakin luusairauksissa. Näitä ovat D-vitamiinin puutteesta johtuvat lasten riisitauti ja aikuisten "luun pehmenemistauti" eli osteomalasia, Pagetin tauti ja syöpäkasvaimet luussa.

Selvästi viitearvon alapuolella oleva P -AFOS taso voi johtua esim. perinnöllisestä entsyymipuutoksesta. Alentunut arvo voi liittyä myös kilpirauhasen liikatoimintaan.