Uhmakkuushäiriö

Uhmakkuushäiriön oireisiin lukeutuvat riitaisuus, uhmaaminen, heikko pettymyksensietokyky, kostonhaluisuus ja tunteiden säätelyn vaikeudet. Osalla lapsia uhmakkuushäiriö väistyy iän myötä, mutta osalla se jatkuu nuoruusiässä käytöshäiriönä. Käytöshäiriö voi esiintyä myös ilman edeltävää uhmakkuushäiriötä. Käytöshäiriöön liittyy riitaisuuden lisäksi laaja-alaista rajoja rikkovaa käytöstä, kuten varastelua, valehtelua, toisten pakottamista, tahallista huijaamista, tulipalojen sytyttelyä, ilkivaltaa ja eläinten kiusaamista.

Uhmakkuushäiriön esiintyvyys maailmanlaajuissa arvioissa on 3.6 %, kun taas käytöshäiriöitä tavataan 2.1 %:lla alle 18-vuotiaista. Käytöshäiriölle altistavat tehtyjen tutkimusten perusteella perinnölliset tekijät, samanaikainen ADHD sekä erilaiset traumakokemukset. Erityisen suuri riski käytöshäiriölle on lapsilla, joiden perheessä esiintyy väkivaltaa, päihdeongelmia tai rikollisuutta. Myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vanhemmuutteen ja kasvuympäristöön liittyvät tekijät selittävät esiintyvyyttä.

Käytöksenongelmissa samanaikaissairastavuus on korkeaa, ja uhmakkuudesta kärsivällä lapsella on usein tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmia sekä opillisia vaikeuksia. Erilaiset sosiaalisen vuorovaikutusten ongelmat, kuten sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen vaikeus, ovat tavallisia. Lisäksi käytöksen ongelmat altistavat masennukselle, ahdistuneisuudelle ja huonolle itsetunnolle.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Uhmakkaalle lapselle on syytä hakea apua kodin ulkopuolelta, jos käytöksen oireet alkavat vaikuttaa lapsen pärjäämiseen päiväkodissa, koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa tai kotona. Apua on hyvä hakea myös silloin, kun omat voimat ja keinot vanhempana tuntuvat riittämättömiltä tai jos lapsen oireilu alkaa heijastua perheen muiden jäsenten hyvinvointiin.

Apua on haettava ehdottomasti, jos huomaa vanhempana käyttävänsä voimakeinoja, kuten fyysistä kuritusta uhmakkaan lapsen suitsimiseksi.

Lieväasteisiin vaikeuksiin voi auttaa keskustelu neuvolassa tai perheneuvolassa. Lisäksi tarjolla on erilaisia vanhemmuuden ohjausryhmiä kuten Perhekoulu-POP (Pre-school Overactivity Programme)- ja Ihmeelliset vuodet -ryhmät (ks. luku Hoito- ja tukimuotoja). Osassa Suomea on käytössä myös internet-pohjaisia interventioita kuten Voimaperheet-ohjelma.

Perusterveydenhuollossa voidaan koulu- ja neuvolapsykologien sekä puheterapeutin avustuksella selvittää, onko lapsella samanaikaista oppimiseen tai kielenkehitykseen liittyvää vaikeutta sekä mahdollisia tunne-elämän ongelmia. Edellä mainitun lisäksi toimintaterapeutti voi kartoittaa lapsen mahdolliset aistitiedon säätelyn ja käsittelyn ongelmat sekä toiminnan ohjauksen vaikeudet. Varhaisessa vaiheessa on tarpeen selvittää lapsen kotitilanne ja vanhemmuuden riittävyys.

Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapsi, jonka oireilu on vakavaa tai jolla on samanaikaishäiriöitä kuten ADHD tai masennus. Erikoissairaanhoitoon ohjaus on paikallaan myös silloin, kun muutosta tilanteeseen ei saada perusterveydenhuollossa käytettävissä olevin menetelmin. Erikoissairaanhoidossa laaditaan kunkin lapsen ja perheen tarpeista käsin kuntoutussuunnitelma. Se voi sisältää lääkehoitoa, perhe- tai yksilöterapiaa sekä verkostoyhteistyötä. Tarvittaessa lapsen asioihin on syytä liittää lastensuojelu. Samanaikaissairauksien hyvä hoito voi osaltaan lievittää käytöksen ongelmia.