Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Peittyvästi periytyvä hepatorenaalinen fibrokystinen oireyhtymä, jonka tyyppipiirteet ovat munuaisten kokoojaputkien kystinen laajeneminen sekä maksan ns. ductal plate-rakenteen poikkeavuudesta johtuva synnynnäinen maksafibroosi. Tyypilliseti kookkaat munuaiset havaitaan jo raskausaikana tai vastasyntyneellä, mutta kliiniset oireet vaihtelevat. Vaikeimmissa tapauksissa munuaiset ovat massiivisesti suurentuneet ja runsaskaikuiset ja niukka lapsivesi on aiheuttanut ns. Potter-sekvenssin, eli keuhkohypoplasian, tyypilliset kasvonpiirteet ja kampurajalat. Tauti on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla.
Kliininen kirjo on laaja ja aiheuttaa vaihtelevanasteisesti munuaisten vajaatoimintaa, lievästä myöhemmin lapsuudessa ilmenevästä taudista aina henkeä uhkaavaan vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymään, joka johtuu keuhkohypoplasiasta. Lisäksi potilailla esiintyy hyponatremiaa, kohonnut verenpaine ja alttius virtsatieinfektioille. Potilaille voi kehittyä loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta eri ikäisenä. Synnynnäinen maksafibroosi voidaan havaita jo vastasyntyneenä, mutta se on tuolloin usein kliinisesti oireeton. Sen edetessä kehittyy tyypillisesti portahypertensio, gastrointestinaalisia laskimolaajentumia ja niihin liittyviä verenvuotoja, sappitiesairaus (Carolin syndrooma ja sappitietulehdus) sekä suurentuneet maksa ja perna.
Tauti periytyy autosomissa peittyvästi. Yleisin tunnettu tautia aiheuttava geeni on PKHD1 (6p12.2-3), joka koodaa värekarvojen fibrokystiiniproteiinia. Mutaatioita on tunnistettu myös värekarvoihin liittyvässä geenissä DZIP1L (3q22.3).
Oirekirjo ja joskus perheen tautihistoria viittaavat sairauteen. Ultraäänellä nähdään tyypillisesti runsaskaikuiset ja suurentuneet mutta normaalin muotoiset munuaiset, joissa esiintyy mikrokystia. Maksan kuvantamisessa nähdään sappitiehyeen laajentuma, maksan epäyhtenäinen kaikurakenne ja mahdollisia merkkejä portahypertensiosta ja siihen liittyvistä laskimolaajentumista. Maksa-arvot pysyvät yleensä normaalirajoissa, mutta trombosytopenia ja suurentunut haima voivat viitata portahypertensioon. Geenitestauksella voidaan vahvistaa taudin aiheuttava mutaatio.
Sikiöaikaisessa ultraäänitutkimuksessa tautiepäilyn herättävät molemminpuolisesti runsaskaikuiset, suurentuneet munuaiset, joiden kortiko-medullaarinen eriytyminen on heikkoa ja joihin voi liittyä kystia sekä lapsiveden niukkuus. Sikiödiagnostiikka on mahdollista, jos tautia aiheuttava mutaatio tunnetaan.
Hoito on kroonisen munuais- ja maksasairauden oireenmukaista hoitoa. Vastasyntyneillä keuhkohypoplasia saattaa vaatia mekaanista tai korkeapaineventilaatiota. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan usein eri lääkkeiden yhdistelmillä, joista ACE-estäjät tai AT-salpaajat ovat ensisijaisia. Peritoneaalidialyysiä suositellaan ensisijaisena hoitona lapsille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus, mutta munuaissiirto on heille paras hoito. Joskus saatetaan tarvita sekä munuais- että maksasiirre. Maksasairauden säännöllinen seuranta on tarpeen, jotta komplikaatiot tunnistetaan ajoissa. Monialaista hoitoa tulisi harkita neurokognitiivisten oireiden ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi.
Elinajanennuste on lyhentynyt, vaikka eloonjäämisaste on parantunut. Vastasyntyneenä ilmenevässä vaikeassa tautimuodossa, johon liittyy keuhkohypoplasia, kuolleisuus on korkea (Orphanetin mukaan jopa 30 – 40 %). Potilaista, joiden oireet ovat vastasyntyneisyyskaudella lievähköt, noin puolet kehittää loppuvaiheen munuaissairauden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tauti on merkittävä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttaja. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/20 000 elävänä syntynyttä kohtaan.
