Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Hematopoieettinen, hankittu klonaalinen kantasoluhäiriö, jolle on ominaista hemolyyttinen anemia, luuytimen vajaatoiminta ja toistuvat suonitukokset. Tauti on yhtä yleinen miehillä ja naisilla ja voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta on yleisin nuorilla aikuisilla.
Laajakirjoisiin kliinisiin oireisiin kuuluvat hemolyyttinen anemia, keskisuurten ja suurten suonten tukokset (pääasiassa maksassa, vatsaontelon alueella, aivoissa ja ihossa) sekä keskivaikeasta vaikeaan vaihteleva luuytimen vajaatoiminta, joka voi johtaa pansytopeniaan. Kalpeus, uupumus ja hengästyminen ovat yleisiä oireita. Hemoglobinuria (25 %:lla potilaista) johtaa yölliseen ja aamuiseen tummaan virtsaan, potilailla voi olla myös munuaisten vajaatoimintaa. Lisäksi voi esiintyä keltaisuutta. Sijainnista riippuen tromboottiset tapahtumat (30 - 40 %:lla) aiheuttavat vatsakipuja, maksan suurentumista, askitesta tai päänsärkyjä. Tauti on krooninen ja hemolyyttisiä kriisejä voi puhjeta mm. rokotusten, leikkausten, infektioiden ja antibioottihoitojen yhteydessä. Luuytimen vajaatoiminta voi ilmaantua joko alkuoireena tai taudin myöhäiskomplikaationa (40 - 50 %:lla).
Taudin aiheuttaa elimistössä tapahtunut ns. somaattinen mutaatio PIGA-geenissä (Xp22.1), joka koodaa glykosylfosfatidylinositoli (GPI)-liitoksen biosynteesiin osallistuvaa proteiinia. Mutaatio tapahtuu yhdessä tai useammassa hematopoieettisessa solussa ja johtaa kaikkien GPI:hin liittyneiden solukalvoproteiinien osittaiseen tai täydelliseen puutteeseen, joista tärkeimpinä CD55 ja CD59, jotka osallistuvat hemolyysin säätelyyn komplementin välityksellä.
Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin ja erityisesti hemolyyttiseen anemiaan, kun näihin liittyvat lisäksi tukokset ja/tai perifeerisen veren solujen niukkuus. Diagnoosi vahvistetaan virtaussytometrialla, jolla havaitaan GPI-linkittynyt antigeenipuutos punasoluissa, monosyyteissa ja granulosyyteissa. Geenianalyysi ei ole luotettava, koska mutaatio ei esiinny kaikissa soluissa eivätkä ne ole samanlaisia.
Hoito oli oireenmukaista aina vuoteen 2007 ja siihen kuuluivat verensiirrot, antikoagulaatio ja aplasian hoito. Tuolloin monoklonaalinen vasta-aine ekulitsumabi hyväksyttiin taudin hoitoon Euroopassa. Se vähentää merkittävästi taudin oireita ja parantaa potilaan ennustetta. Luuydinsiirto voi parantaa taudin, mutta sitä käytetään vain tietyissä, vaikeissa tapauksissa. Kuusivuotisennuste hoidetuilla potilailla on viime vuosina ollut 92 % ja eloonjäämisennuste on noussut merkittävästi ekulitsumabin sekä tukitoimenpiteiden parantumisen ja taudin komplikaatioiden paremman hoidon ansiosta. Esiintyvyydeksi on arvioitu Ranskassa 1/80 000 ja Iso-Britanniassa 1/62 500. Taudin on arvioitu olevan yleisempi Kaakkois-Aasiassa ja Lähi-Idässä.