Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Ureakierron ja ammonian poistamisen häiriö, joka ilmenee pääasiassa pojilla ja alkaa vaikeana heti vastasyntyneisyyskaudella tai myöhemmin. Molempiin tautimuotoihin, varhaiseen ja myöhään alkaneeseen, liittyy hyperammoniajaksot, jotka voivat olla kohtalokkaita ja johtaa neurologisiin jälkitauteihin. Kyseessä on yleisin ureakierron häiriö.
Poikalapset, joilla on vaikea vastasyntyneenä alkava tautimuoto, syntyvät normaaleina, mutta muutaman päivän päästä ilmenee imemisen heikkoutta, hypotoniaa ja uneliaisuutta, mikä nopeasti johtaa liikaunisuuteen ja tajuttomuuteen. Kouristuskohtauksia ja hyperventilaatiota voi myös esiintyä. Jos tautia ei hoideta, voi kehittyä vaikea enkefalopatia ja kuolemanriski on suuri. Lievempi tautimuoto voi puhjeta kaiken ikäisillä. Oireet voivat myös alkaa, kun äidinmaidosta siirrytään lehmänmaitoon.
Lapsilla ja aikuisilla ympäristön stressitekijät (esim. paastoaminen, runsasproteiininen ruokavalio, raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika, sairaus tai leikkaus) voivat laukaista hyperammoniakohtauksen, johon liittyy enkefalopatia, pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä, arvaamatonta käytöstä, sekavuutta ja aggressiivisuutta. Kohtaukset voivat johtaa hyperammoniseen tajuttomuuteen, mistä voi seurata neurologisia komplikaatioita, kuten kehitysviivästymää ja joskus vaikeaa kognitiivista heikentymää.
Naispuoliset kantajat ovat usein oireettomia, vaikka heillekin voi kehittyä samanlainen oirekuva kuin miehille, mikäli X-kromosomin inaktivaatioaste on epäsuotuisa. Veren hyytymishäiriö on yleinen metabolinen dekompensaatiomekanismi, mikä joskus johtaa maksan vajaatoimintaan. Tautigeeni sijaitsee X-kromosomissa, ja periytyminen on X-kromosomaalista. Jos äiti on taudinkantaja, poikalapsilla on 50 %:n riski periä tauti. Jos isä sairastaa tautia, se ei periydy poikalapsille, mutta tyttölapset ovat kantajia. Heterotsygootit naiset voivat olla oireisia X-kromosomin epätasaisen inaktivaation vuoksi.
Tauti johtuu mutaatioista OTC-geenissä (Xp21.1), joka koodaa ornitiinikarbamyylitransferaasia (OTC). Se taas vastaa sitrulliini-synteesin katalysoinnista (maksassa ja ohutsuolessa) karbamyylifosfaatista ja ornitiinista. Mutaatiot, jotka pysäyttävät täydellisesti OTC:n toiminnan, johtavat vaikeaan vastasyntyneenä alkavaan tautimuotoon, kun taas mutaatiot, jotka vain heikentävät sen toimintaa, johtavat myöhemmällä iällä alkavaan muotoon.
Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin. Plasman aminohappotutkimuksessa todetaan matala sitrulliini- ja arginiinipitoisuus sekä korkea glutamiinipitoisuus. Plasman ammoniapitoisuudet ovat pääasiassa yli 200 µmol/L, kun enkefalopatia on kehittynyt. Virtsan orgaanisten happojen analyysi paljastaa yleensä kohonneet oroottihappopitoisuudet. Geenitestaus vahvistaa diagnoosin. Sikiödiagnostiikka on mahdollista, jos perheen tautia aiheuttava geenimutaatio tunnetaan.
Mikäli potilaalla on hyperammoninen tajuttomuus, hänet on hoidettava välittömästi; plasman ammoniapitoisuutta lasketaan ja neurologisia komplikaatioita pyritään estämään EEG-seurannalla ja hoitamalla kouristukset. Pitkäaikaiseen hoitoon kuuluu elinikäinen proteiinin saannin rajoitus ja ammoniakin sitojalääkkeet. Maksansiirto saattaa tulla kyseeseen vakavassa tautimuodossa (yleensä suoritetaan 3 - 6 kk:n iässä) tai potilailla, joilla on toistuvia hyperammonisia kohtauksia. Eräitä lääkkeitä (valproaattia, haloperidolia), paastoamista ja tunnettuja stressitekijöitä tulee välttää. Raskaana olevia, tautia sairastavia naisia tulee seurata erityisen hyvin, varsinkin synnytyksen jälkeen.
Ennuste riippuu taudin vaikeusasteesta, se on huono varhain alkaneessa tautimuodossa. Ilman varhaista diagnoosia ja hyperammoniakohtausten hoitoa neurologinen ennuste on huono. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/56 000 - 1/113 000 elävänä syntynyttä kohtaan.
