Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Periytyvän leusiinikatabolian häiriön taudinkuva vaihtelee imeväisiän metabolisesta kriisistä oireettomuuteen aikuisikään asti. Nykyisistä vastasyntyneiden seulontaohjelmista on havaittu, että tauti on joissain väestöissä yleisin orgaanishappovirtsaisuus. Potilaiden taudinkuva vaihtelee, suurin osa on oireettomia ja pienellä ryhmällä esiintyy orgaanishappovirtsaisuutta tavallisesti ulkoisten tekijöiden laukaisemina. Monet seulonnoissa diagnosoidut vastasyntyneet jäävät oireettomiksi, mikä viittaa taudin oireiden hyvin vähäiseen ilmaantuvuuteen.
Oireilevilla lapsilla on tavallisesti normaali kasvu ja kehitys, kunnes äkillinen metabolinen kriisi ilmaantuu 2 - 33 kk:n iässä, yleensä lievän infektion, paaston tai proteiinipitoisen ruokavalion aloituksen seurauksena. Oireisiin kuuluu oksentelua, tajuttomuus ja hengityskatkot. Harvoin esiintyy neurologisia oireita, kuten kouristuskohtauksia, halvauksia, enkefalopatiaa, lihasheikkoutta tai kehityksen viivästymää. Kriisien välillä potilaat ovat yleensä oireettomia. Osalla potilaista oireet saattavat ilmaantua vasta aikuisiässä heikkoutena ja väsymyksenä, kun taas osalle ei välttämättä ilmaannu koskaan oireita.
Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja johtuu MCCC1 (3q27.1)- tai MCCC2 (5q12-q13)- geenien mutaatioista. Nämä geenit koodaavat MCC- alfa- ja beeta-alayksiköitä, jotka yhdessä katalysoivat leusiinikatabolian neljättä vaihetta. Mutaatiot johtavat alentuneeseen tai puuttuvaan 3-MCC- entsyymiaktiivisuuteen, jolloin leusiinin myrkylliset hajoamistuotteet kertyvät aiheuttaen oireita.
Vastasyntyneiden seulonnassa näkyy C5-hydroksy-asylkarnitiinin määrän kohoaminen. Virtsan orgaanisissa hapoissa todetaan liikaa 3-3-hydroksyisovaleraattia ja 3-metyylikrotonyyliglysiiniä. Seerumin karnitiinipitoisuus voi olla vähentynyt. Lymfosyyteissä ja fibroblasteissa on matala tai puuttuva 3-MCC-aktiviteetti mutta muiden karboksylaasientsyymien aktiviteetit ovat normaalit. Akuutin metabolisen kriisin aikana nähdään ketoasidoosi, hypoglykemia ja joissain tapauksissa lievä hyperammonemia. Molekyyligeneettinen tutkimus varmistaa diagnoosin. Sikiödiagnostiikka mahdollista, kun tautia aiheuttavat mutaatiot tunnetaan. Perinnöllisyysneuvonta on aiheellista.
Varhainen diagnoosi auttaa taudin oikean hoidon ja vaikeiden metabolisten kriisien riskin vähentämisessä. Oireettomat potilaat eivät useinkaan tarvitse hoitoa, paitsi jotkut L-karnitiini-korvaushoitoa. Leusiinirajoitteinen dieetti ei yleensä ole perusteltua. Paaston ja muiden taudin puhkeamista edistävien rasitusten välttämistä suositellaan imeväisillä ja nuorilla lapsilla, samoin kuin vapaan karnitiinipitoisuuden säännöllistä seurantaa. Toistuvasti oireilevan taudin akuutissa vaiheessa suositellaan hoitona iv. glukoosia ja asidoosin korjaamista. Ennuste on yleensä hyvä, mutta riippuu oireiden vaikeudesta. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/30 000 – 1/50 000 syntynyttä lasta.