Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Hermostoon ja ihoon vaikuttava oireyhtymä, johon liittyy hamartoomia (hyvälaatuisia kasvaimia) ja neuropsykiatrisia oireita. Hamartoomat ovat yleisimmin ihon, aivojen, munuaisten, keuhkojen ja sydämen alueella ja ilmenevät eri ikäisillä. Ihomuutoksiin kuuluu pihlajanlehdykän muotoisia hypomelanoottisia läikkiä, jotka ilmaantuvat ensimmäisten elinvuosien aikana, angiofibroomia, jotka ilmaantuvat 3 - 4 vuotiaana punoittavina ja papulonodulaarisina leesioina, kynsifibroomia; pään ja lantion alueen fibroottisia plakkeja (säämiskäläiskiä); sekä ”confetti”- iholeesioita, joita ilmaantuu lapsuudesta varhaisnuoruuteen.
Lähes kaikilla potilailla on myös muutoksia aivoissa: kuorikerroksen tai valkean aineen leesioita, aivojen juosteita, subependymaalisia noduleita ja jättisoluastrosytoomia. Jättisoluastrosytooma voi aiheuttaa hydrokefaluksen, jonka riski on suurin ennen 30 vuoden ikää. Varhain alkanutta epilepsiaa (infantiilispasmit ja/tai paikallisalkuiset kohtaukset) sairastaa 85 %. Neuropsykiatrisia oireita (älyllinen jälkeenjääneisyys, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, autismikirjon häiriöt, itsensä vahingoittaminen, ahdistuneisuus- ja pakko-oireiset häiriöt) on myös havaittu.
Munuaisten angiomyolipoomat kehittyvät lapsuudessa, mutta niillä on suurempi riski kasvaa nuoruudessa ja aikuisiällä. Ne voivat aiheuttaa kipua ja verivirtsaisuutta, tuntua kasvainmaisina vatsan alueella ja johtaa verenpaineen kohoamiseen ja munuaisten vajaatoimintaan. Lymfangiomyomatoosi, multifokaalinen mikronodulaarinen alveolisolujen hyperplasia ja keuhkokystat kehittyvät aikuisiällä aiheuttaen hengenahdistusta, ilmarinnan tai imunesterinnan. Sydämen rabdomyooma kehittyy sikiöaikana ja saattaa oirehtia imeväisiässä tai varhaislapsuudessa. Muita löydöksiä voivat olla hammaskiilteen vauriot, suunsisäiset fibroomat ja luuston kasvuhäiriöt.
Tauti periytyy autosomissa vallitsevasti ja johtuu mutaatioista geeneissä TSC1 (9q34) ja TSC2 (16p13.3), jotka koodaavat mTOR:a epäsuorasti inhiboivia proteiineja. Liiallinen mTOR aiheuttaa epäsuhtaa glutamaatin toiminnassa johtaen synaptisen plastisuuden häiriöihin. Ilmenemisaste on vaihteleva mosaikismin ja geneettis-epigeneettisen muuntelun vuoksi.
Diagnoosi perustuu pääpiirteiden ja vähäisempien piirteiden esiintymiseen. Kliinistä diagnoosia voi pitää varmana, jos vähintään kaksi pääpiirrettä tai yksi pääpiirre ja vähintään kaksi vähäisempää piirrettä löytyvät. Pääpiirteisiin kuuluvat kortikaaliset dysplasiat, subependymaaliset nodulat, jättisoluastrosytooma, hypomelanoottiset makulat (≥3, halkaisija ≥5 mm), säämiskäläiskät, angiofibroomat (≥3) tai säikeiset aivojen plakit, lukuisat verkkokalvon hamartoomat, kynsifibroomat (≥2), sydämen rabdomyooma, lymfangiomyomatoosi ja munuaisten angiomyolipoomat (≥2). Vähäisempiin piirteisiin kuuluvat hammaskiilteen vauriot (≥3), suunsisäiset fibroomat, ”confetti” -iholeesiot, muut kuin munuaisten hamartoomat, lukuisat munuaiskystat ja verkkokalvon värittömät läikät. Tauti voidaan diagnosoida geenitestillä kliinisistä löydöksistä huolimatta. Sikiödiagnostiikka on mahdollista ja perinnöllisyysneuvontaa suositellaan. Kahdella kolmasosalla kyseessä on de novo-mutaatio.
Hoito on monialaista. Vigabatriini on tehokas infantiilispasmien ja varhain alkaneiden kouristuskohtausten hoidossa. Everolimuusia (mTOR-estäjä) voidaan käyttää jättisoluastrosytooman hoidossa, jos kirurginen hoito ei tule kyseeseen, sekä munuaisten angiomyolipoomissa. Epileptiset kohtaukset voivat jatkua aikuisiällä, jolloin munuais- ja/tai keuhko-ongelmat saattavat myös vaikeutua ja lisätä kuolleisuusriskiä. Myös neuropsykiatrisia oireita voi ilmetä tai ne voivat vaikeutua. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/25 000 – 1/ 11 300.
