Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö

Käypä hoito -suositus Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)

Mitä yllä oleva määritelmä tarkoittaa käytännössä?

Sitä, että lapsella tai nuorella on vaikeuksia oppia tiettyjä liikkumisen ja kädentaitoja samaan tahtiin muiden samanikäisten ja samalla kehitystasolla olevien lasten kanssa.

Ohessa muutamia esimerkkejä:

• vauva saattaa oppia hitaasti kääntymään, istumaan, konttaamaan ja kävelemään
• taapero saattaa oppia hitaasti juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään ja kulkemaan portaissa
• leikki- ja kouluikäinen saattaa kompuroida, törmäillä tai kaatuilla eikä aterimien käyttö, napitus tai kengännauhojen solmiminen suju
• koululainen saattaa oppia kirjoittamaan hitaasti ja saattaa olla liikunnallisesti taitamattomampi kuin muut samanikäiset lapset
• nuorella saattaa olla ongelmia työvälineiden käytössä, muistiinpanojen tekemisessä, vaativammissa liikuntalajeissa (esimerkiksi luistelu, pyöräily) tai autolla ajamisessa.

Vaikeuksia on havaittavissa jo varhaisesta lapsuudesta lähtien, ja ne näyttävät jatkuvan noin puolella lapsista aina nuoruuteen ja aikuisuuteen asti. Häiriöön liittyy myös vaikeus soveltaa jo opittuja taitoja uusissa tai muuttuneissa tilanteissa.

Jopa puolella näistä lapsista tai nuorista todetaan lisäksi jokin toinen samanaikainen häiriö, esim. ADHD, kehityksellinen kielihäiriö, autismikirjon häiriö, aistitiedon (näkö, kuulo, tunto, tasapaino) käsittelyn vaikeuksia, oppimisvaikeuksia tai mielialaoireilua. Myös nämä samanaikaiset muut häiriöt tulee hoitaa asianmukaisesti.

Riskitekijät

Perinnöllisyyttä on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta vaikuttaisi siltä, että sekä geneettiset että ympäristötekijät myötävaikuttavat DCD:n kehittymiseen.

DCD on yleisempää keskosina syntyneillä, ja sitä todetaan yleisemmin pojilla kuin tytöillä.

Tutkimukset

Mitä aiemmin DCD:n riski tunnistetaan, sitä aiemmin voidaan aloittaa tukitoimet, toimintaympäristön muokkaus ja tarvittaessa kuntoutus.

DCD-diagnoosi voidaan asettaa lapselle 5 vuoden iästä lähtien. Diagnoosi perustuu tiettyihin motoriikan suoritustason testeihin, fysio- tai toimintaterapeutin tekemiin lapsen tai nuoren toimintakyvyn arviointiin ja lääketieteellisiin tutkimuksiin (lääkärin tekemä neurologinen tutkimus, esitietojen ja samanaikaishäiriöiden selvittely).

Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa – esimerkiksi neuvolassa – ne 3–4-vuotiaat lapset, joilla on huomattavia motoriikan koordinaation vaikeuksia. Fysio- ja toimintaterapeutin arviota suositellaan jo niille 4-vuotiaille, joilla on ollut neuvolatarkastuksissa toistuvasti ongelmia tietyissä LENE-testin osa-alueissa. Lene on neuvoloiden käyttöön tarkoitettu lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä.

Lapsen tai nuoren toimintakykyä ja osallistumisen merkittäviä rajoitteita arvioitaessa tulisi huomiota kiinnittää myös sellaisiin seikkoihin, jotka hankaloittavat toimintaa kotona ja koulussa, ja missä määrin ne estävät lasta tai nuorta osallistumasta leikkeihin, liikuntaan, harrastuksiin tai toimintaan kavereiden kanssa kotona ja kodin ulkopuolella.

Tukitoimet ja kuntoutus

Vaikeudet voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. On tärkeää, että lapsi tai nuori saa positiivisia kokemuksia ja tukea itsetuntonsa kehittämiseksi.

Varhaisten tukitoimien ja kuntoutuksen aloitus ei vaadi diagnoosia.

Tukitoimet ja kuntoutus suunnitellaan, toteutetaan ja niitä seurataan yhteistyössä lapsen tai nuoren, hänen perheensä, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Yksilölliseen hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan kirjataan realistiset, selkeät, konkreettiset ja mitattavat tavoitteet, ja näitä tavoitteita päivitetään säännöllisesti kuntoutuksen edetessä.

Kuntoutussuunnitelma olisi myös hyvä liittää lapsen tai nuoren oppimisen tuen asiakirjoihin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, koulussa ja toisen asteen koulutuksessa, jotta nämä voivat antaa tukea välittömästi siinä vaiheessa, kun tuen tarve ilmenee.

Tukitoimilla tarkoitetaan perheen arkeen, varhaiskasvatukseen, esi-, perus- tai toisen asteen opetukseen sidottuja yksilöllisiä toimenpiteitä, joilla edistetään lapsen tai nuoren arjessa selviytymisen taitoja (kuten pienapuvälineet, ympäristön mukauttaminen ja virikkeiden lisääminen).

Lääkinnällinen kuntoutus on julkisen tai yksityisen sektorin terveydenhuollon ammattihenkilön toteuttamaa yksilö- tai ryhmäterapiaa, ohjausta ja palvelua.

DCD-diagnoosin saaneiden lasten lääkinnällinen kuntoutus on yleisimmin fysio- ja/tai toimintaterapiaa, joka voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäterapiana.

Tiedollinen ohjaus ja neuvonta (psykoedukaatio) on aina keskeinen osa kuntoutusta. Sillä pyritään lisäämään lapsen tai nuoren lähipiirin tietämystä ja ymmärrystä lapsen tai nuoren ongelmista ja vaikeuksista, tuen tarpeesta ja mahdollisista samanaikaishäiriöistä.

Tällä pyritään siihen, että lähiympäristö pystyy tukemaan ja vahvistamaan lapsen tai nuoren valmiuksia ja löytämään keinoja uusien taitojen harjoitteluun ja selviytymään arjesta.

Muut hoidot

Lääkehoitoa voidaan harkita käytettäväksi silloin, jos lapsella tai nuorella on todettu samanaikainen lääkehoitoa vaativa ADHD.

Rasvahappojen ja E-vitamiinin lisäämisellä ruokavalioon ei näyttäisi tutkimusten perusteella olevan vaikutusta lasten tai nuorten motoriikan paranemiseen.

Hoidon porrastus

DCD:n arviointi, diagnostiikka, tukitoimet ja lääkinnällinen kuntoutus toteutetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa.

Erikoissairaanhoitoon ohjataan ne lapset ja nuoret, joilla todetaan vaikea DCD tai joiden oireisto on laaja-alainen muiden samanaikaisten häiriöiden vuoksi.

Lisätietoa aiheesta

• CP-liitto: Mitä vanhemman on hyvä tietää motorisen oppimisen vaikeuksista
• Psykologilehti: Kun liike ei kulje: Motorisen oppimisen vaikeudet
• Liikuntatieteellinen seura: Motorisen oppimisen vaikeudet tulee tunnistaa varhain
• Terveyskirjasto: Oppimisvaikeudet, puheen- ja kielenkehityksen sekä motoriikan häiriöt
• Artikkeli: Omahoito kehityksellisessä koordinaatiohäiriössä (DCD) Omahoito kehityksellisessä koordinaatiohäiriössä (DCD)

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta kirjoittanut potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, lastenneurologian erikoislääkäri, ylilääkäri Heli Sätilä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen lasten ja nuorten neurologian yksiköstä ja kokoavat kirjoittajat lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri Aulikki Lano HY:n lääketieteellisestä tiedekunnasta, johtava asiantuntija Piritta Asunta Jyväskylän ammattikorkeakoulusta sekä Käypä hoito -toimittaja neurologian erikoislääkäri, osastonlääkäri Krista Nuotio HUS:n Aivokeskuksen neurologian klinikasta ja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.