Äitiysneuvolassa seulottavia sairauksia

• Anemia
• Raskausdiabetes
• Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia
• Sellaiset tartuntataudit, joiden hoitaminen voi estää tartunnan leviämisen sikiöön tai vastasyntyneeseen (kuppa, HIV, B-hepatiitti ja B-streptokokki)
• Veriryhmäimmunisaatiot
• Sikiön rakenne- ja kromosomipoikkeavuudet
• Sikiön kasvun häiriöt

Painon seuranta

Odottajan paino ja painoindeksi ennen raskautta kirjataan neuvolakorttiin. Sekä ylipaino että alipaino lisäävät raskauteen ja synnytykseen liittyviä häiriöitä. Ylipaino on merkittävä raskausdiabeteksen ja kohonneen verenpaineen riskitekijä. Ylipaino lisää riskiä sikiön liikakasvuun myös heillä, joilla verensokeri on raskauden aikana normaali. Alipaino lisää ennenaikaisen synnytyksen ja sikiön pienipainoisuuden riskiä.

Paino punnitaan jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Painonnousutavoite raskauden aikana on yksilöllinen. Raskausajan ravitsemuksesta keskustellaan käyntien yhteydessä. Paino tulee mitata aina myös synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä.

Verenpaine

Verenpaine tutkitaan jokaisella neuvolakäynnillä, jotta mahdollisen pre-eklampsian kehittyminen huomattaisiin varhain. Verenpaine mitataan istuessa, vähintään 15 minuutin levon jälkeen. Mansetin on oltava riittävän pitkä. Kohonnut verenpaine kontrolloidaan 5 minuutin levon jälkeen.

Raskaudenaikainen verenpaine on kohonnut, jos vähintään kahdesti yli kuuden tunnin välein tehdyissä mittauksissa systolinen paine on ainakin 140 tai diastolinen paine on ainakin 90 mmHg (elohopeamillimetriä). Joillakin verenpaine nousee mittaustilanteessa jännittämisen takia, silloin kannattaa hankkia oma mittari kotiin.

Virtsan tutkimukset

Alkuraskauden aikana tehdään jokaiselle odottajalle virtsan bakteeriviljely oireettoman virtsatietulehduksen toteamiseksi. Jokaisen käynnin yhteydessä virtsasta tutkitaan liuskakokeella valkuainen ja sokeri. Lisääntynyt valkuainen saattaa viitata virtsatietulehdukseen tai pre-eklampsiaan. Suurentunut sokeripitoisuus voi viitata raskausdiabetekseen. Se voidaan tutkia sokerirasituksella. Molempia, valkuaista ja sokeria, voi olla virtsassa pieniä määriä ilman, että on kysymys sairaudesta.

Hemoglobiini

Hemoglobiini tutkitaan neuvolassa alkuraskaudessa ja raskausviikolla 28. Sen tulisi olla yli 110 g/l. Suomalaisilla synnyttäjillä tavallisin anemian syy on raudanpuute. Raudan ja muiden ravintoaineiden puutteiden taustalta saattaa löytyä hoidettavia imeytymishäiriöitä, erityisesti keliakiaa. Rutiiniluonteista, kaikille raskaana oleville suunnattua rautahoitoa ei suositella. Lievää anemiaa hoidetaan ja ehkäistään neuvolassa.

Tulehdustautien seulonta

Raskaudenaikaiset infektiot (tulehdukset) voivat aiheuttaa ongelmia raskauden kululle ja sikiön terveydelle. Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä otetaan verinäyte kuppataudin ja HIV-infektion varhaiseksi toteamiseksi sekä hepatiitti B -viruksen kantajuuden toteamiseksi. Kupan ja HIV-infektion lääkehoito raskausaikana parantaa sekä raskaana olevan että syntyvän lapsen terveyttä. Jos raskaana oleva on hepatiitti B -viruksen kantaja, suojataan lapsi heti syntymän jälkeen hepatiitti B -immunoglobuliinilla ja rokottamalla. Jos odottajan viruspitoisuus on korkea, ohjataan hänet erikoissairaanhoitoon hepatiitin hoidon harkintaa varten. Ruiskuhuumeita käyttäneiltä tulee tutkitaan hepatiitti C:n vasta-aineet.

10–30 % raskaana olevista on B-ryhmän streptokokin kantajia. Bakteeri voi tarttua lapseen synnytyksen aikana ja aiheuttaa vakavan infektion. Bakteerin kantajuus seulotaan loppuraskaudessa neuvolassa tai synnytyksen käynnistyessä synnytyssairaalassa.

Veriryhmäimmunisaatioiden seulontatutkimukset ja ennaltaehkäisy

Raskaudenaikaisella veriryhmäimmunisaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa raskaana olevan ja sikiön veriryhmät poikkeavat tosistaan ja odottavan puolustusjärjestelmä alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan. Tavallisin immunisaatiolle altistava tilanne on synnytys, mutta jo ennen sitä voi istukan kautta kulkeutua pieniä määriä sikiön punasoluja raskaana olevan verenkiertoon. Vasta-aineet kulkevat istukan läpi ja voivat johtaa sikiön punasolujen ennenaikaiseen hajoamiseen ja sikiön anemiaan (vastasyntyneen hemolyyttinen tauti).

Jokaisen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana seulotaan veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet SPR:n Veripalvelun laboratoriossa. Jos todetaan raskauden kannalta merkityksellinen veriryhmävasta-aine, seurataan vasta-aineen pitoisuutta kuukausittain. Lieviä immunisaatioita voidaan seurata neuvolassa. Jos immunisaatio on vaikea, jatkotutkimukset tehdään oman synnytyssairaalan tai yliopistosairaalan äitiyspoliklinikassa.

Veriryhmäimmunisaatioiden seulonnalla ja nykyaikaisilla hoidoilla vastasyntyneen hemolyyttisen taudin ennuste on yleensä hyvä. Synnytyksen jälkeen vastasyntynyt voi tarvita punasolujen siirron tai verenvaihdon vaikean kellastumisen takia. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa sikiön vaikea anemia voidaan hoitaa kohdunsisäisillä punasolujen siirroilla.

Noin yhdellä prosentilla raskaana olevista todetaan veriryhmävasta-aineita. Raskauden kannalta tärkein on Rh-veriryhmäjärjestelmän vasta-aine anti-D (kuva ). Suomalaisista äideistä 13 % on RhD-negatiivisia, ja heille voi kehittyä veriryhmäimmunisaatio, mikäli sikiö perii isältään RhD-positiivisen veriryhmän. Anti-D-immunisaatio on harvinainen ensimmäisessä raskaudessa, mutta sen riski kasvaa jokaisen RhD-positiivisen lapsen jälkeen. Muita tärkeitä vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin johtavia immunisaatioita ovat Rh-järjestelmän c-, E- ja Kell-järjestelmän immunisaatiot.

RhD-negatiiviset synnyttäjät suojataan neuvolassa anti-D-immunoglobuliinilla raskausviikolla 28–30 ja uudelleen synnytyksen jälkeen 72 tunnin kuluessa aina, kun sikiö tai vastasyntynyt todetaan RhD-positiiviseksi. Sikiön RhD-veriryhmä voidaan tutkia raskaana olevan verinäytteestä raskausviikolla 24–26, samalla kun RhD-negatiivisilta synnyttäjiltä otetaan näyte veriryhmävasta-aineseulontaa varten. Vastasyntyneen veriryhmä tutkitaan syntymän jälkeen napanuoran verinäytteestä.

Raskaana olevaa suojataan lisäksi tilanteissa, joissa immunisaation riski on suuri (runsas verenvuoto kohdusta, istukka- ja lapsivesitutkimukset, sikiön ulkokäännös, vatsaan kohdistuneet vammat), vaikka sikiön veriryhmä ei olekaan tiedossa. Anti-D-suojaus on tärkein keino ehkäistä vastasyntyneen vaikeaa hemolyyttistä tautia. Muita kuin anti-D-immunisaatiota vastaan ei ole olemassa suojausta.

Raskausdiabeteksen seulonta

Raskausdiabetesta seulotaan 2 tuntia kestävällä 75 g:n glukoosirasituskokeella. Ensin otetaan paastoverinäyte (10–12 tunnin paasto), minkä jälkeen juodaan glukoosijuoma (= 75 g glukoosia), joka tulee nauttia alle 5 minuutissa. Yhden ja kahden tunnin kuluttua otetaan uudet laskimoverinäytteet. Raskausdiabetekseksi tulkitaan yksi tai useampi poikkeava arvo (paastoarvo 5,3 tai suurempi, tunnin arvo 10,0 tai suurempi ja kahden tunnin arvo 8,6 mmol/l tai suurempi).

Pääsääntö on, että glukoosirasituskoe tehdään kaikille raskaana oleville raskausviikolla 24. Glukoosirasitusta ei tarvita, jos ensisynnyttäjä on alle 25-vuotias ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomia ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa.

Glukoosirasituskoe tehdään tarvittaessa aikaisemmin (raskausviikolla 12–16), jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten raskauden alkuvaiheessa vaikeasti liikapainoisilla tai niillä, joilla on aiemmin ollut raskausdiabetes tai joilla on vahva diabeteksen sukurasitus. Vaikka koe olisi normaali alkuraskaudessa, se tehdään uudelleen raskausviikolla 24–28. Jos myöhemminkin ilmenee virtsanäytteessä sokeria, tehdään koe myös loppuraskaudessa.

Sikiöseulonnat

Raskaudenaikaisen sikiöseulonnan tavoitteena on raskauden keston määrittäminen, mahdollisten keskenmenojen havaitseminen, sikiöiden lukumäärän toteaminen, perheen sitoutuminen raskauteen ja sikiön rakenne- ja kromosomipoikkeavuuksien havaitseminen. Seulontoja ovat ultraäänitutkimukset, verinäytteestä tehtävät seulonnat ja näiden yhdistelmät. Sikiöseulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista. Sikiötutkimuksista kerrotaan tarkemmin erillisessä artikkelissa.

Sikiön kasvun ja voinnin seuranta

Kohdunkasvun mittaus (sf-mitta)

Kohdun kasvun seuranta tehdään kohdunpohjan mittauksella (sf-mitta). Se tehdään odottavan ollessa selällään tutkimuspöydällä, virtsarakon ollessa tyhjä mittaamalla mittanauhalla häpyluun yläreunan etäisyys kohdun korkeimpaan kohtaan (kuva ).

Mittauksen tarkoituksena on tunnistaa raskaudet, joissa sikiön kasvu poikkeaa normaalista (hidastunut tai nopeutunut) tai kohdun tilavuus on muusta syystä poikkeava (niukka tai runsas lapsivesi). Mittaus tehdään 24. raskausviikolta lähtien joka neuvolakäynnin yhteydessä. Hälytysrajana pidetään yli 2 cm:n poikkeamaa keskiarvokäyrältä. Poikkeava tulos kontrolloidaan 2 viikon kuluttua ja jos poikkeama säilyy, edellytetään äitiyspoliklinikan jatkotutkimuksia. Ultraäänitutkimuksella pystytään arvioimaan sikiön kasvua hieman tarkemmin, ja yli puolet sellaisista sikiöistä, joiden kasvun epäillään hidastuneen kohdun kasvun taittumisen perusteella, osoittautuu ultraäänitutkimuksessa normaalikokoisiksi.