Verenpaine raskausaikana

Kohonnut verenpaine raskauden aikana saattaa johtua raskautta edeltävästä verenpainetaudista tai raskauteen liittyvästä verenpaineen noususta. Nuoren hedelmällisyysikäisen ihmisen normaalin verenpaineen ylärajana pidetään arvoa 130/80 mmHg. Raskauden eri vaiheissa verenpaine kuitenkin vaihtelee. Diastolinen ja systolinen verenpaine alkavat laskea ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen – systolinen kuitenkin vähemmän – ja ne ovat alhaisimmillaan raskausviikoilla 16–20. Ne nousevat viimeisellä raskauskolmanneksella raskautta edeltäviin lukemiin, joskus hieman ylikin. Fertiili-ikäisen naisen normaalin verenpaineen raja on 130/80 mmHg. Suomessa kohonnut verenpaine (> 140/90 mmHg) todetaan 6–7 %:lla raskaana olevista naisista.

Kroonisen verenpainetaudin määritelmä raskauden aikana: Systolinen verenpaine ≥ 140 mmHg tai diastolinen verenpaine ≥ 90 mmHg tai verenpainelääkitys ennen raskausviikkoa 20.

Raskauteen liittyvät riskit

Krooninen verenpainetauti lisää sekä odottavan että sikiön sairastavuutta.Lievään krooniseen verenpainetautiin liittyy pieni ja vaikeaan verenpainetautiin huomattava pre-eklampsian vaara. Kohonneen verenpaineen hoito vähentää odottavan vaaraa sairastua aivoverenkiertohäiriöihin tai sydämen vajaatoimintaan. Vaikeaa verenpainetautia sairastavilla esiintyy runsaasti raskauskomplikaatioita – pre-eklampsiaa on puolella, istukan ennenaikaisia irtautumia 5 %:lla, ennenaikaisia synnytyksiä yli puolella ja pienipainoisia vastasyntyneitä noin kolmanneksella (30 %).

Ei ole tutkittua tietoa siitä, miten verenpaineen hoito parantaa sikiön vointia. Verenpaine ei saisi myöskään laskea liikaa, sillä se voi vaikuttaa haitallisesti istukan verenkiertoon ja siten sikiön kasvuun ja hyvinvointiin. Vastasyntyneen ongelmat liittyvät suurelta osin mahdolliseen ennenaikaisuuteen tai kohdunsisäiseen kasvuhäiriöön.

Verenpainetaudin hoito raskauden aikana

Lievästi kohonneen verenpaineen hoidoksi riittää usein pelkkä lepo, eli sairausloma ja pidättäytyminen raskaammista kotitöistä. Jos levosta huolimatta verenpainearvot ovat yli 150/100 mmHg, harkitaan lääkehoidon aloittamista. Diabetesta tai kroonista munuaistautia sairastavan lääkitys aloitetaan herkemmin.

Ensisijaisena verenpainelääkkeenä raskauden aikana käytetään joko labetalolia tai pitkävaikutteista nifedipiiniä. Myös beetasalpaajat tulevat kyseeseen, etenkin jos syketaso on korkea. Synnytyksen jälkeen tai viimeistään imetyksen loputtua on tärkeää siirtyä lääkevalmisteisiin, joiden on todettu vähentävän sydän- ja verisuonitapahtumia.

Uusimmista verenpainelääkkeistä raskauden aikana on hyvin vähän kokemusta. ACE:n estäjien ja ATR:n salpaajien käyttö on vasta-aiheista raskauden aikana, koska ne suurentavat sikiön epämuodostumariskiä. Lääkitys on vaihdettava muuhun lääkitykseen jo raskautta suunniteltaessa tai viimeistään, kun raskaus todetaan. Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet eivät kuulu raskausajan verenpainelääkitykseen. Ne pienentävät veritilavuutta ja voivat heikentää istukan toimintaa. Raskaana olevan suolan käytön rajoittamisesta raskausaikana ei ole todistetusti hyötyä pre-eklampsiavaaran vähentämisessä.

Pre-eklampsian ehkäisemiseksi kaikille kroonista verenpainetautia sairastaville odottajille suositellaan neuvolassa aloitettavaksi 100 mg:n asetyylisalisyylihappoannos vuorokaudessa raskausviikosta 12 alkaen.

Raskauden seuranta

Verenpainetta seurataan neuvolassa ja kotimittauksin. Jos kohonneeseen verenpaineeseen liittyy valkuaisen erittymistä virtsaan tai oireita, kuten päänsärkyä, silmäoireita tai ylävatsakipua, toteutetaan seuranta sairaalan äitiyspoliklinikassa. Verenpainetautia sairastava synnyttäjä ohjataan jo alkuraskaudessa äitiyspoliklinikan seurantaan.

Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine lisää selvästi myöhemmin kehittyvän kroonisen verenpainetaudin vaaraa. Verenpainetauti taas lisää riskiä saada sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö. Raskauden jälkeen on siis syytä seurata verenpainelukemia säännöllisesti. Mikäli verenpaine pysyy koholla, on syytä harkita verenpainelääkitystä pitkäaikaissairastavuuden vähentämiseksi.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).