Ienvetäytymän määritelmä

Ienvetäytymä syntyy, kun ienraja vetäytyy niin, että hampaan juurenpinta paljastuu. Vetäytymisen syystä riippuen tämä kohdistuu yhteen tai useampaan hampaaseen.

Ienvetäytymän taustatekijöitä

Ienvetäytymät ovat yleisiä, ja monenlaiset tekijät, kuten hampaiden ja niitä ympäröivien kudosten anatomia sekä purenta, vaikuttavat ienvetäytymien kehittymisalttiuteen. Esimerkiksi ienkudostyyppi, epäedullinen huulijänteen sijainti ja syväpurenta ovat tällaisia altistavia tekijöitä.

Tavallisesti laaja-alaisia ienkudoksen vaurioita syntyy hampaiden puhdistamiseen liittyvän mekaanisen trauman seurauksena. Trauman voi aiheuttaa kovaharjaksinen hammasharja, väärä harjaustekniikka tai liiallinen voimankäyttö hampaita harjatessa tai hammasvälejä puhdistettaessa.

Lisäksi suun alueen lävistykset, kuten kieli- tai huulikorut, voivat aiheuttaa mekaanisen trauman ja paikallisen ienvetäytymän. Myös ienrajaan ulottuva hammaspaikan reuna tai proteesin pinnekoukku ja joskus oikomishoito saattavat johtaa paikalliseen ienvetäytymään.

Aikuisilla hampaan kiinnityskudosten sairaus parodontiitti on yleinen. Se aiheuttaa eriasteisia ienvetäytymiä, kun ikenenalaisia kiinnityskudoksia (hammasta ympäröivää sidekudosta ja luuta) tuhoutuu tulehduksen seurauksena.

Ienvetäytymän oireet ja tunnistaminen

Ikenen vetäytyessä hampaan kruunua peittävä kova kiillepinta vaihtuu juurenpinnan sementtiin. Sementti on kiillettä huomattavasti pehmeämpää ja huokoisempaa, eikä samalla tavalla suojaa ulkoisilta ärsykkeiltä. Kiilteen ja juurisementin raja-alue (hampaan kaula) on herkkä aistimaan lämpötilan vaihteluita, mikä voi aiheuttaa vihlomista. Varsinkin kylmän juoman tai ruuan nauttiminen tai jopa kylmä hengitysilma laukaisee vihlomisen. Jos hampaita harjataan liian kovalla voimalla, paljastuneeseen juurenpintaan saattaa syntyä lovimaisia harjausvaurioita (kuva ).

Parodontiitin eli kiinnityskudostuhon ja sen hoidon seurauksena tapahtuu ikenien vetäytymistä, ja juurenpintoihin kohdistuvat mekaaniset hoitotoimenpiteet aiheuttavat ainakin väliaikaista kipuherkkyyttä. Vaikeaa parodontiittia sairastavilla esiintyy usein mittavia kudosmuutoksia, jolloin ikenien vetäytyminen näkyy "pitkinä hampaina" juurenpintojen paljastuessa.

Milloin hoitoon

Pitkään jatkuvat kipuoireet, kuten vihlominen, puhdistuksen vaikeus vetäytyneen ienrajan alueella sekä koettu ulkonäöllinen haitta, ovat syitä hoitoon hakeutumiseen. Oireetonkin ienvetäytymä hampaiston etualueella voi olla potilaalle merkittävä syy hoitoon hakeutumiseen.

Ienvetäytymien ja paljastuneiden juurenpintojen hoito

Ienvetäytymien ehkäisyssä ja hoidossa on tärkeää saada hyvät ohjeet oikeista puhdistusvälineistä ja hampaiden hellävaraisesta puhdistustekniikasta. Hampaat harjataan joko sähköhammasharjalla, joka estää liiallisen voimankäytön, tai käytetään käsiharjauksessa pehmeää harjaspäätä ja sormiotetta harjasta.

On erityisen tärkeää poistaa ienrajoissa esiintyvät bakteeripeitteet (eli hammasplakki) huolella, sillä hammaskaulojen alueella hapan hammasplakki lisää entisestään vihlomista. Hammastahnaksi kannattaa valita tuntoherkkyyttä vähentäviä ainesosia sisältävä tahna. Myös vihlomista vähentäviä huuhteluaineita tai pinnoitteita on saatavilla.

Ienvetäytymän korjaava hoito on kirurginen, ja usein siinä käytetään kudossiirteitä. Hoidon suorittaa hampaan kiinnityskudoksiin perehtynyt erikoishammaslääkäri (parodontologi). Monet tekijät vaikuttavat hoidon ennusteeseen. Myös sitoutuminen hyvän suuhygienian toteuttamiseen ja tupakoimattomuuteen on oleellista kirurgisen hoidon lopputuloksen kannalta. Ienvetäytymät luokitellaan lähtötilanteessa vaikeusasteensa mukaan, ja ienvetäytymän muodosta ja laajuudesta riippuu, kuinka täydellisesti ienvetäytymä saadaan korjatuksi.

Pitkälle edenneen parodontiitin seurauksena syntyneen kiinnityskudostuhon aiheuttama ienrajan vetäytyminen laajalta alueelta ei kuitenkaan ole nykytekniikoilla korjattavissa.