Yleisyys

Arviolta joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään elämänsä aikana. Monissa suvuissa onkin useita syövän sairastaneita lähisukulaisia ja saattaa herätä kysymys, voiko sairastumisten taustalla olla periytyvä alttius. Jos syöpäsairauksia ei ole todettu poikkeuksellisen nuorella iällä ja perheenjäsenten syövät ovat tyypiltään erilaisia, taustalla ei usein ole korkeaa sairastumisriskiä aiheuttava periytyvä alttius. Ei tunneta sellaista periytyvää syöpäalttiutta, joka lisäisi riskiä kaikille mahdollisille syöpätyypeille. Yleensä kullakin alttiusgeenivirheellä on tietty kasvainkirjonsa.

Yleensä syöpä syntyy monen eri tekijän, perimässä olevien ja ulkoisten tekijöiden, yhteisvaikutuksena. Usein syöpään sairastumisia kasaantuu perheeseen sattumalta syövän yleisyydenkin takia. Aikuisten syövistä noin 5–10 %:ssa taustalla on periytyvä alttius. Periytyvän alttiuden osuus vaihtelee syöpätyypeittäin. Esimerkiksi harvinaiseen tyypiltään medullaariseen kilpirauhassyöpään sairastuessa selvitetään aina periytyvän alttiuden mahdollisuutta, kun taas esimerkiksi keuhkosyöpään tai kohdunkaulan syöpään sairastumisen taustalla periytyvä syöpäalttiusoireyhtymä on harvinainen.

Milloin tutkimuksiin

Kun periytyvän syöpäalttiuden mahdollisuus omassa suvussa mietityttää, tulisi pyrkiä selvittämään mahdollisimman tarkasti

• ketkä sukulaiset ovat sairastuneet syöpään
• minkä ikäisinä he ovat sairastuneet
• mihin syöpään he ovat sairastuneet.

Aina näitä tietoja ei tietenkään pysty saamaan, mutta mitä tarkempaa tietoa suvun syöpäsairauksista on, sitä luotettavammin lääkäri pystyy arvioimaan periytyvän alttiuden mahdollisuutta. Tilannetta voi arvioida vaikkapa oman terveyskeskuslääkärin kanssa, joka voi tarvittaessa konsultoida perinnöllisyyslääkäriä tai tehdä lähetteen perinnöllisyyslääketieteen yksikköön tarkempia tutkimuksia varten.

Perinnöllisyyslääketieteen yksiköitä on Suomessa kaikissa yliopistosairaaloissa. Syöpään sairastuessa arvioidaan aina myös sukutaustaa ja syöpälääkäri tekee tarvittaessa lähetteen perinnöllisyyslääkärille. Periytyvän syöpäalttiuden mahdollisuutta voi selvittää myös maksuttomassa Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonnassa.

Periytyvän syöpäalttiuden tutkiminen

Perinnöllisyyslääketieteen yksikössä pyritään keräämään mahdollisimman tarkat tiedot lähisuvun syöpäsairauksista erillisellä sukutietolomakkeella, ja sukulaisten syöpädiagnooseja varmistetaan sairauskertomustiedoista heidän luvallaan.

Jos varmistettujen sukutietojen perusteella arvioidaan, että periytyvä syöpäalttius on suvussa mahdollinen, voidaan tilanteen selvittämiseksi tehdä geenitutkimus. Geenitutkimuksella selvitetään, löytyykö jostakin tälle syöpätyypille altistavasta geenistä geenivirhe. Tällainen periytyvän syöpäalttiuden mahdollisuutta selvittävä geenitutkimus tehdään aina suvun syöpään sairastuneelle henkilölle ja useimmiten se voidaan tehdä tavallisesta verinäytteestä. Geenitutkimuksia voidaan joskus tehdä myös jo menehtyneen henkilön kudosnäytteistä. Siten tutkimusten tekeminen voi olla mahdollista, vaikka kukaan syövän sairastaneista sukulaisista ei olisi enää elossa. Tällöin suvun terve henkilö voidaan ohjata perinnöllisyyslääkärille.

Geenivirheen toteaminen ja seuranta

Jos suvussa todetaan syöpäalttiutta aiheuttava geenivirhe, arvioidaan mille syöville se altistaa ja kuinka suuri sairastumisriski on. Tämän mukaan suunnitellaan geenivirheen kantajien seuranta. Seurannalla pyritään toteamaan mahdollisesti kehittymässä oleva syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Joissakin tilanteissa voidaan harkita myös ennaltaehkäisevää kirurgiaa. Geenivirheet aiheuttavat suurentunutta syöpään sairastumisen riskiä, mutta kaikki geenivirheen kantajat eivät sairastu.

Suurin osa suurentunutta syöpäalttiutta aiheuttavista geenivirheistä periytyy autosomissa vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että geenivirhe jo toisessa kyseisen geeniparin vastingeeneistä riittää aiheuttamaan suurentuneen sairastumisriskin. Geenivirheen kantajan jokaisella lapsella on 50 % riski periä tämä geenivirhe ja toisaalta 50 % todennäköisyys olla perimättä sitä. Suvussa todetun geenivirheen tutkimuksella voidaan selvittää, ketkä lähisuvussa ovat perineet geenivirheen ja hyötyvät tehostetusta seurannasta ja toisaalta ketkä eivät tarvitse erityistä seurantaa. Tällaiset terveiden henkilöiden sairastumisriskiä selvittävät ennustavat geenitutkimukset tehdään aina perinnöllisyyslääketieteen yksikössä, ja vain jos henkilö itse sitä toivoo.

Ennustava geenitutkimus tehdään pääasiassa vasta aikuisena, jolloin täysi-ikäiseksi tullut henkilö saa itse päättää, toivooko hän geenitutkimuksen tekemistä. Ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa geenivirhe aiheuttaa suurentuneen sairastumisriskin jo lapsuus- tai nuoruusiässä, geenitutkimuksen tekeminen ja seuranta voivat olla aiheellisia jo lapsuudessa.

Jos suvussa todetaan syöpäalttiutta aiheuttava geenivirhe, perinnöllisyyslääkäri ohjeistaa missä iässä ja kenen sukulaisten ennustavia geenitutkimuksia voidaan harkita sekä miten lähisukulaiset pääsevät tutkimuksiin asian vuoksi.

Periytyvä alttius rintasyövässä

Rintasyövistä n. 5–10 %:iin liittyy selvästi suurentuneen sairastumisriskin aiheuttava periytyvä alttius. Rintasyöpä on niin yleinen sairaus, että jopa kolmasosalla siihen sairastuneista on joku lähisukulainen, joka on myös sairastanut rintasyövän. Osan näistä selittää sattuma, eikä taustalla aina ole periytyvä alttius.

Periytyvään rintasyöpäalttiuteen viittaavia piirteitä voivat olla esimerkiksi:

• rintasyöpä tai munasarjasyöpä on todettu kolmella naisella, jotka ovat keskenään lähisukulaisia ja joku heistä on sairastunut alle 50-vuotiaana
• kahdella lähisukulaisella on todettu rintasyöpä alle 50-vuotiaana
• rintasyöpä on todettu tavanomaista nuorempana (alle 40-vuotiaana)
• samalla henkilöllä on todettu rintasyöpä ja munasarjasyöpä
• molemmissa rinnoissa on todettu rintasyöpä alle 50-vuotiaana
• miehellä on todettu rintasyöpä
• tietyt rintasyöpäkasvaimen piirteet (tyypiltään medullaarinen tai ns. kolmoisnegatiivinen rintasyöpä alle 60-vuotiaalla naisella)

Joskus rintasyöpään sairastuneen naisen lähisuvun muut syövät voivat herättää epäilyn jostakin harvinaisesta syöpäalttiusoireyhtymästä ja jokaisen suvun tilanne arvioidaan aina yksilöllisesti.

BRCA1- ja BRCA2-geenit ovat parhaiten tunnetut periytyvään rintasyöpäalttiuteen liittyvät geenit. BRCA1- tai BRCA2-geenivirheen kantajanaisella on elämänsä aikana jopa 40–80 % riski sairastua rintasyöpään ja myös munasarjasyövän riski on suurentunut. Geenivirheen kantajanaisille aloitetaan säännöllinen rintojen kuvantamisseuranta jo nuorella aikuisällä. Seuranta toteutetaan yleensä erikoissairaanhoidossa. Myös rintarauhaskudoksen ennaltaehkäisevää poistoleikkausta voidaan harkita, jos nainen itse sitä toivoo. Leikkauspäätökset tehdään aina yksilöllisesti muu terveydentila huomioon ottaen. Suurentuneen munasarjasyöpäriskin vuoksi munasarjojen ja munajohtimien poistoleikkausta harkitaan sen jälkeen, kun lastenhankinta ei enää ole toiveissa. BRCA1- tai BRCA2-geenivirhettä kantavalla miehellä saattaa olla jonkin verran suurentunut keskimääräistä nuoremmalla iällä tulevan eturauhassyövän riski ja myös hieman suurentunut rintasyöpäriski.

Tunnetaan myös joitakin muita geenejä, joiden geenivirheisiin liittyy suurentunut rintasyöpäriski. Tällaisia ovat esimerkiksi PALB2- ja CHEK2-nimiset geenit. On myös hyvin harvinaisia syöpäalttiusoireyhtymiä, joissa geenivirhe altistaa useammalle eri syöpätyypille, myös rintasyövälle. Vaikka suvussa on useita rintasyöpään sairastuneita, monissa perheissä sairastumisten taustalta ei löydy mitään yksittäistä geenivirhettä. Kyseessä saattaa olla monitekijäinen alttius. Tällaisissakin tilanteessa saatetaan suvun terveille naisille suositella tavanomaista väestön seulontamammografiaa aiemmin aloitettavaa rintojen kuvantamisseurantaa. Nämä seurantasuositukset annetaan aina perinnöllisyyslääketieteen yksikössä tehtyjen tutkimusten perusteella.

Periytyvä alttius suolistosyövissä

Paksu- ja peräsuolisyövistä noin 5 %:ssa taustalla on korkean sairastumisriskin aiheuttava periytyvä alttius. Yleisin on Lynchin oireyhtymä, jossa suurimmat sairastumisriskit ovat suolisto- ja kohdun runko-osan syöpiin. Geenivirheen kantajille tehdään paksu- ja peräsuolen tähystystutkimus (kolonoskopia) yleensä noin 3 vuoden välein nuorelta aikuisiältä alkaen. Tutkimuksella voidaan todeta ja poistaa hyvänlaatuisia limakalvomuutoksia (polyyppeja), joista osa voi olla syöpäkasvainten esiasteita tai varhaisvaiheen syöpäkasvain. Naisille voidaan lisäksi vaihdevuosi-iän lähestyessä harkita ennaltaehkäisevää kohdun ja munasarjojen sekä munajohtimien poistoleikkausta.

Lynchin oireyhtymää epäillään, jos on sairastunut poikkeuksellisen nuorena suoliston tai kohdun runko-osan syöpään, jos samalla henkilöllä todetaan useampi tällainen kasvain tai jos lähisuvussa on useita näihin syöpiin ja keskimääräistä nuorempana sairastuneita lähisukulaisia. Lynchin oireyhtymää seulotaan myös suolistosyöpään sairastuneiden kasvainnäytteitä tutkimalla. On todennäköistä, että kaikkia Lynchin oireyhtymä -sukuja ei ole Suomessa vielä tunnistettu. Suomen Lynchin oireyhtymä -tutkimusrekisterin kotisivuilla voi täyttää suvun tilannetta arvioivan lomakkeen, ja tätäkin kautta voi päästä selvityksiin, jos suvun syöpien todetaan viittaavan Lynchin oireyhtymän mahdollisuuteen.

Perinnöllinen suolistosyöpäalttius liittyy myös perinnöllisiin polypoosi-oireyhtymiin, joista yleisin on familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP). Perinnöllisissä polypooseissa suolistoon kasvaa kymmeniä - satoja tai jopa tuhansia polyyppeja eli hyvänlaatuisia limakalvomuutoksia, jotka hoitamattomana kehittyvät syöpäkasvaimeksi.

Merkittävä osa myös suvuittain kasautuvasta suolistosyövästä vaikuttaa selittyvän monitekijäisellä alttiudella.