Asterikasvi stevian sukuun kuuluu noin 200 yrttikasvia, joita on käytetty rohdoksina satojen vuosien ajan muun muassa Brasiliassa, Paraguayssa ja Japanissa. Steviakasveista makein on Stevia rebaudiana Bertoni (ks. kuva ), jonka lehdistä on eristetty useita makeita stevioliglykosidiyhdisteitä, kuten steviosidia, steviolibiosidia, rebaudiosideja (A, B, C, D, E) ja dulkosidia. Kun puhutaan steviasta makeuttajana, tarkoitetaan yleensä kahta tärkeintä stevioliglykosidia, steviosidia ja rebaudiosidi A:ta, jotka ovat näistä yhdisteistä yleisimpiä kasvin lehdissä ja myös elintarvikkeissa.
Stevia rebaudiana. Stevia rebaudianan lehdistä eristetyt stevioliglykosidiyhdisteet ovat luonnon tuottamia, jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampia aineita, joita voidaan käyttää makeutusaineena. (Kuva: Henriette Kress)
Stevioliglykosideja on käytetty kalorittomina makeutusaineina 1970-luvulta lähtien Japanissa ja sittemmin myös muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Sveitsissä elintarvikkeiden lisäaineina ja ravintolisinä.
Steviosidia ja rebaudiosidi A:ta sisältävät steviavalmisteet ovat 250–300 kertaa makeampia kuin tavallinen sokeri. Stevia ei säilö hilloa kuten sokeri, eikä se ruskistu tai karamellisoidu sokerin tavoin. Se kestää kuitenkin kuumuutta niin, että sitä voi käyttää leipomisessa tai ruuanlaitossa kuten sokeria. Stevian maku ei ole aivan sama kuin sokerin maku, etenkin steviosidin jälkimaku on aavistuksen karvas. Virvoitusjuomissa on yleensä stevian lisäksi hedelmäsokeria sopivan makeuden aikaansaamiseksi.
Itse Stevia rebaudiana -kasvi on viranomaisten määritelmän mukaan uuselintarvike, jolle ei toistaiseksi ole myönnetty uuselintarvikeasetuksen mukaista lupaa EU:ssa. Näin ollen vaikka kasvin lehtiuutteesta valmistettujen glykosidien käyttö on sallittu makeutusaineena, itse steviakasvia tai esimerkiksi sen kuivattuja lehtiä ei saa myydä eikä markkinoida elintarvikkeena.
Stevian sallitut määrät ja vaikutukset elimistössä
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvion mukaan stevioliglykosideilla ei ole syöpää aiheuttavaa tai perimää muuttavaa vaikutusta, eikä niiden käyttöön liity lisääntymiseen tai kehitykseen kohdistuvaa myrkyllisyyttä. Euroopan komissio hyväksyi stevioliglykosidien käytön makeutusaineena vuonna 2011. Niiden lisäainekoodi on E960a tai E960c (jälkimmäinen tarkoittaa entsymaattisesti valmistettuja stevioliglykosideja). Stevioliglykosidien suurimmaksi hyväksyttäväksi vuorokausiannokseksi on määritetty 4 mg painokiloa kohti.
Virvoitusjuomissa suurin sallittu stevioliglykosidien määrä on 80 mg litraa kohden. Näin ollen 70 kg:n painoinen ihminen voi nauttia päivässä turvallisesti kolme litraa stevialla makeutettua juomaa. Markkinoille tulleissa juomissa stevioliglykosideja on kuitenkin huomattavasti sallittua enimmäismäärää vähemmän.
Steviaa on käytetty perinteisesti rohdoksena muun muassa diabetesta ja verenpainetautia sairastaville sen oletetun verensokeria ja verenpainetta alentavan vaikutuksen vuoksi. Myös joidenkin eläintutkimusten ja alustavien ihmistutkimusten perusteella on arveltu, että stevioliglykosideilla saattaisi olla hyödyllisiä vaikutuksia diabeteksen hoidossa, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa se ei ole alentanut diabetesta sairastavien potilaiden verensokeria. Myöskään selvää verenpainetta alentavaa vaikutusta ei ole havaittu viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa, joissa steviaa on annettu verenpainetautia sairastaville ja normaalipaineisille ihmisille.
Stevioliglykosidit ovat olleet ihmistutkimuksissa hyvin siedettyjä. Pitkäkestoisissa kliinisissä tutkimuksissa haittavaikutukset ovat olleet lähinnä lieviä mahan ja suoliston oireita, kuten kylläisyyden tunnetta ja pahoinvointia.
