Ristiriidat parisuhteessa syntyvät usein siitä, että emme käytä samoja vuorovaikutustaitoja kuin parisuhteen ulkopuolella, esimerkiksi ystäviemme kanssa. Parisuhteessa voi esimerkiksi tulla tavaksi huomauttaa pienimmistäkin asioista, jotka muussa seurassa painaisimme villaisella. Tämä saattaa viedä aikaa ja energiaa siltä, että pienin elein ilmaisisimme puolisolle välittävämme hänestä.

Riitelyssä asioita käsitellään niin, että tilanne ei johda todelliseen keskusteluun eikä ongelman ratkaisuun. Riitelyn puute ei kuitenkaan välttämättä kerro hyvästä suhteesta. Puolisot saattavat jopa vältellä vaikeiden asioiden käsittelyä, koska eivät halua riidellä. Tällöin suhdetta pidetään yllä vaikenemalla sen sijaan, että puolisot kertoisivat omista tunteistaan, ajatuksistaan ja tarpeistaan. Riitelyn sijaan on mahdollista oppia ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Kompromissi eli sovitteluratkaisu syntyy silloin, kun puolisot tulevat toisiaan vastaan puolitiehen tai toinen puolisoista joustaa. Kompromissin hakemisessa voidaan miettiä, onko joitain osa-alueita, joita ongelmassa voisi edistää sen sijaan, että ongelma ratkaistaan kaikki tai ei mitään -periaatteella. Ratkaisemattomien asioiden kanssa taas on mahdollista oppia elämään hyväksymällä asiat, joita ei voi muuttaa.

Kaikissa liitoissa on hyviä ja huonoja vaiheita. Jälkimmäiset liittyvät usein ulkopuoliseen kuormittavaan tekijään. Pitkissä avioliitoissa eläneet suhtautuvat parisuhteisiin siten, että vaikeiden vaiheiden yli päästään näkemällä vaivaa asioiden selvittämiseksi. Näin kriisitilanteet voivat jopa vahvistaa suhdetta ja puolisot lähentyvät entisestään.

Parisuhteen ristiriitojen itsehoito

Kun suhteessa on ristiriitoja, puolisot havaitsevat toisen käyttäytymisessä pääasiassa ikäviä asioita eivätkä huomaa hyviä asioita. Ystävällisten hetkien kokemista voi edistää siten, että huomioi päivittäin yhden positiivisen asian sekä omassa että puolison käyttäytymisessä. Myönteisen näkeminen on valittu asennoitumistapa, jonka voi harjoittelemalla oppia.

Lisäksi puolisot voivat miettiä erikseen tai yhdessä, mihin parisuhteen osa-alueisiin ovat tyytyväisiä ja mihin tyytymättömiä. Seuraavaksi voidaan taas yhdessä tai erikseen pohtia, mitä kukin voisi itse tehdä tarpeidensa täyttämiseksi eri osa-alueilla.

Oman parisuhteen ristiriidat on yleensä mahdollista jaotella niihin, jotka voi ratkaista sekä niihin, joihin voi oppia suhtautumaan hyväksyvästi tai joita voi oppia sietämään. Ristiriitojen kompromissiratkaisuihin voi pyrkiä neuvottelemalla puolison kanssa rauhallisella hetkellä. Ratkaisemattomia asioita voi omalta osaltaan päättää olla nostamatta esiin riitatilanteissa, joissa voimakkaat tunteet voivat haitata asioiden rakentavaa käsittelyä.

Joskus riitely voi parisuhteissa kiihtyä niin, että tunnekuohussa tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita. Pahimmillaan osapuolet eivät hallitse edes omaa käytöstään. Jos toinen puolisoista huomaa, että kiistely ei enää ole rakentavaa ja voi jopa kiihtyä väkivallaksi, hän voi sanoa: "Tämä tuntuu epämiellyttävältä, haluan aikalisän" tai "Minua pelottaa, haluan aikalisän". Myös herkemmin kiihtyvä osapuoli voi itse ottaa aikalisän. Tämän jälkeen osapuolet menevät eri tiloihin hengähtämään. Tauon jälkeen keskustelu voi jatkua rauhallisemmalta pohjalta, mutta vain jos molemmat osapuolet ovat halukkaita.

Milloin hoitoon?

Ristiriitojen käsittely voi joskus olla omin voimin ylivoimaista. Pitkittyneissä ristiriitatilanteissa parisuhteessa elävät ihmiset saattavat kokea jopa psyykkisiä oireita, kuten alakuloa, unettomuutta, ahdistuneisuutta tai ärtyisyyttä. Tällöin ammattiauttaja, terapeutti tai muu tukihenkilö on hyödyksi ristiriitojen käsittelyssä. Erityisesti jos puolisojen välillä on esiintynyt henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, on useimmiten tarpeen käsitellä tilannetta ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa.