Perätarjonnan toteaminen

Sikiön tarjonta tutkitaan neuvolassa. Täysiaikaisissa (yli 37 viikkoa kestäneissä) raskauksissa noin 3 % sikiöistä on perätarjonnassa. Synnytyskanavaan tarjoutuvat tällöin pään sijasta ensiksi sikiön pakarat tai pakarat ja jalkaterät.

Äitiysneuvola ohjaa havaitut tai epäillyt perätarjontatapaukset äitiyspoliklinikalle 35. raskausviikon täytyttyä. Koska sikiön tarjonnan vaihtelu on yleistä 36. raskausviikolle asti, ennenaikaisissa synnytyksissä sikiön perätila on vielä paljon yleisempi. Normaalitarjonnassa oleva sikiö saattaa joskus harvoin kääntyä perätarjontaan, kun synnytys on jo käynnissä. Alatiesynnytyksistä alle 1 % on perätilasynnytyksiä.

Sikiön ulkokäännös

Lapsen ollessa perätilassa pyritään tekemään ulkokäännös eli sikiön kääntäminen tavanomaiseen asentoonsa (pää alaspäin). Käännös onnistuu uudelleensynnyttäjillä yleisemmin kuin ensisynnyttäjillä. Ulkokäännöksen sopiva ajankohta on täysiaikaisuuden kynnyksellä, raskausviikoilla 36–37. Sen jälkeen sikiön kääntyminen itsestään alkaa olla harvinaista, ja myös ulkokäännöksen edellytykset huononevat. Ulkokäännös voi kuitenkin onnistua täysiaikaisenakin.

Ulkokäännöksen suorittaa lääkäri synnytyssairaalassa. Toimenpiteessä sikiötä autetaan kääntymään pää synnytyskanavaa kohti ohjaamalla käännöstä käsin odottajan vatsanpeitteiden päältä. Aina ulkokäännös ei onnistu. Epäedullisia tekijöitä käännöksen onnistumiselle ovat ensisynnyttäjyys, äidin lihavuus, niukka lapsiveden määrä, etuseinäistukka, supistusherkkä kohtu ja sikiön tarjoutuvan osan kiinnittyminen lantioon.

Alatiesynnytyksen arviointi

Jos ulkokäännös ei onnistu, arvioidaan perätarjonnan alatiesynnytyksen mahdollisuus. Synnytyksen suunnitteluun vaikuttavat tiedot aiemmista synnytyksistä ja nykyisen raskauden kulusta, sikiön koko ja synnyttäjän lantion koko sekä sikiön tarkempi asento. Lantio kuvataan magneettikuvauksella (magneettipelvimetria), ja myös vastaanotolla arvioidaan lantion tilavuus. Lapsen paino ja tarjonta arvioidaan ultraäänitutkimuksella. Keskikokoinen sopivassa perätarjonnassa oleva lapsi voi syntyä normaalisti alateitse, jos synnyttäjä on terve ja motivoitunut alatiesynnytykseen, raskaus on sujunut hyvin ja lantio on tavallisen kokoinen.

Perätilasynnytyksen hoitaminen edellyttää kokenutta henkilökuntaa. Synnytys sinänsä hoidetaan normaalisti äidin ja sikiön vointia seuraten. Kivunlievityksen vaihtoehdot ovat samat kuin pään ollessa tarjoutuvana. Perätilasynnytyksen annetaan edetä mahdollisimman spontaanisti (pakottomasti) ponnistusvaiheeseen saakka. Synnytyksen aikana tarvitaan äidin hyvää yhteistyökykyä, koska äiti ponnistaa lapsen ulos, kunnes lapsen lapaluut näkyvät. Tämän jälkeen lääkäri auttaa hartiat ja pään ulos erityisottein.

Keisarileikkaus

Jos alatiesynnytyksen edellytyksiä ei ole, tehdään suunniteltu keisarileikkaus noin viikko ennen laskettua aikaa. Jos synnytys ei käynnisty ja raskaus on yliaikainen, päädytään myös usein keisarileikkaukseen. Suuri osa perätarjonnassa olevista sikiöistä synnytetään keisarileikkauksella.

Sikiön tarjontapoikkeavuudet

Normaalisti sikiön pää on koukkuryhdissä niin, että leuka on painuneena rintaa vasten ja siten tarjoutuvana osana on takaraivo. Tästä tulee nimitys raivotarjonta vastakohtana perätarjonnalle (kuva ).

Takaraivotarjonnassa oleva sikiö käyttää lantion tilavuuden hyväkseen parhaalla mahdollisella tavalla. Pää edellä syntyvistä lapsista yli 95 % syntyy takaraivotarjonnassa. Ojennusryhdillä tarkoitetaan tilannetta, jossa sikiön leuka onkin enemmän tai vähemmän irti rinnasta. Tällöin tarjoutuvaksi osaksi tulee joko päälaki (lakitarjonta), hiusrajan alue (eturaivotarjonta), otsa (otsatarjonta) tai kasvot (kasvotarjonta) silloin, kun sikiön niska on taivutettuna taaksepäin. Tällaista tarjontavirhettä ei voida todeta ennen synnytyksen käynnistymistä.

Sikiö voi myös olla poikittain kohdussa.