Yli sata virusta tai bakteeria voi aiheuttaa nielutulehduksen. Toistuvien nielutulehdusten hoito on usein hankalaa, koska aina ei tiedetä, mikä niiden aiheuttaja on tai miksi ne toistuvat ja muuttuvat joskus kroonisiksi. Jos A-streptokokin eli angiinabakteerin aiheuttamat nielutulehdukset toistuvat, voi olla, että potilaan kotona, päiväkodissa, työpaikalla tai muussa lähipiirissä on ihmisiä, joiden nielussa elää oireeton mutta tarttuva bakteeri. Toistumisen syynä pidettiin pitkään kesken jääneitä antibioottikuureja, mutta on epäselvää, altistavatko ne tautien uusimiselle. Nielurisatulehduskierre loppuu usein itsestään.

Antibiootti tuhoaa tautia aiheuttavien bakteerien lisäksi aina myös terveessä nielussa normaalisti eläviä bakteereita. Nämä bakteerit eivät aiheuta tulehduksia vaan suojaavat elimistöä estämällä haitallisten, tauteja aiheuttavien bakteerien kasvua. Kun suojaavia bakteereita tuhoutuu runsaasti, nielun puolustuskyky heikkenee ja taipumus saada uusia tulehduksia kasvaa. Toistuvat tulehdukset aiheuttavat nielurisoihin joskus arpia ja kuoppia, joiden sisällä ja alla elää haitallisia bakteereita. Ne näkyvät harvoin nieluviljelyssä, ja antibiootit tehoavat niihin huonosti.

Aiheuttajat

Virukset aiheuttavat lähes 90 % aikuisten ja 60–75 % lasten nielutulehduksista. A-streptokokki-bakteeri aiheuttaa alle 10 % aikuisten ja enintään 30 % lasten nielutulehduksista.

Aina kurkkukipu ei aiheudu tulehduksesta. Myös monet allergiat, refluksitauti, jatkuva suun kautta hengittäminen, kuorsaus, tupakansavulle altistuminen ja epäpuhdas hengitysilma saattavat aiheuttaa toistuvaa tai jatkuvaa kurkkukipua. Tupakointi heikentää elimistön puolustuskykyä. Tupakoitsijoilla onkin muita ihmisiä enemmän sekä nielutulehduksia että -kipuja.

Oireet ja löydökset

Joskus potilaan kurkku on nielutulehduksen takia niin kipeä, että nieleminen on lähes mahdotonta. Joskus taas oireena on vain nielun limaisuus, kuivuuden tunne tai arkuus. Nielu voi näyttää täysin normaalilta, olla voimakkaan punainen, reilusti turvoksissa, peitteinen tai kalpea.

Tyypillisessä A-streptokokin aiheuttamassa taudissa potilaalla on erittäin voimakkaan kurkkukivun lisäksi korkea kuume ja kaulan imusolmukkeet ovat turvoksissa. Kun virus aiheuttaa nielutulehduksen, potilaalla on usein tukkoisuutta, nuhaa, päänsärkyä ja muita flunssan oireita. Tulehduksiin voi liittyä myös vatsaoireita, silmien verestystä ja jälkitautina korvatulehdus. Potilaalla saattaa olla ihottumaa tai rakkuloita iholla tai suun limakalvolla.

Kroonisessa nielurisatulehduksessa nielu on usein jatkuvasti hieman arka ja nielurisoissa olevista kuopista irtoaa pahanhajuista ja -makuista vaaleaa bakteerisakkaa, jota sanotaan propuiksi.

Toteaminen

Nielutulehduksen aiheuttajaa ei voi päätellä pelkkien oireiden ja löydösten perusteella. Siihen tarvitaan aina myös laboratoriotutkimuksia.

Tavallinen nielusta pumpulitikulla otettu bakteerinäyte eli nieluviljely kertoo, onko nielussa streptokokkiryhmän bakteereita. Kaikkia bakteereita ei tarvitse hoitaa antibiooteilla, eivätkä nieluviljelyssä näkyvät bakteerit välttämättä ole aiheuttaneet potilaan oireita. Diagnoosi tehdään yhdistämällä toisiinsa oireista, löydöksistä, nieluviljelyvastauksesta ja aikaisemmista sairauksista saadut tiedot.

Toistuvissa tulehduksissa nielunäyte otetaan joskus myös potilaan lähipiiriin kuuluvilta ihmisiltä. Tällä hetkellä ei ole olemassa päivittäiseen käyttöön soveltuvaa menetelmää nielussa elävien virusten tunnistamiseksi, eikä hengitystieviruksiin ole myöskään lääkkeitä.

Hoito

Useimmat nielutulehdukset liittyvät virusten aiheuttamiin ylähengitystietulehduksiin eli flunssiin. Ne paranevat ilman hoitoa, mutta oireet saattavat kestää pitkään. Kuumeeseen ja kipuun auttavat tulehduskipulääkkeet ja käsikaupassa myytävät imeskelytabletit. A-streptokokin ja epidemioiden aikana myös muiden streptokokkien aiheuttamat nielutulehdukset hoidetaan ensisijaisesti penisilliinillä. Myös bakteerien aiheuttamien nielutulehdusten spontaani paranemistaipumus on hyvä. Koska nielutulehdusten jälkeiset komplikaatiot ovat nykyään hyvin harvinaisia, monessa Euroopan maassa muuten terveiden ihmisten nielutulehduksista ei edes oteta nieluviljelyitä vaan tulehdukset hoidetaan aina lähtökohtaisesti oireenmukaisesti eli tulehduskipulääkkeillä. Myös Suomessa on keskusteltu antibioottihoidon järkevyydestä perusterveen henkilön streptokokkitonsilliitissa.

Jos rajuja tai pitkään kestäviä tulehduksia on vuodessa enemmän kuin neljä, potilas on hyvä lähettää korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotolle riippumatta siitä, tiedetäänkö tulehdusten aiheuttaja. Joskus erikoislääkäri suosittelee nielurisaleikkausta. Toistuvia tulehduksia saatetaan ehkäistä niin sanotulla laajakirjoisella antibiootilla, joka tehoaa myös harvinaisempiin bakteereihin.

Valitettavasti tulehdusten syy jää usein epäselväksi eikä tehokasta hoitoa löydy. Myös kroonisen nielurisatulehduksen hoitomahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Laajakirjoisesta antibiootista on apua joillekin potilaille. Nielurisaleikkaus poistaa epämiellyttävän proppuvaivan, mutta saattaa aiheuttaa jopa alkuperäistä tilannetta hankalampia jälkivaivoja, kuten kurkun kuivuutta ja kireyttä tai nesteiden menoa nenään niellessä. Leikkauspäätöstä ei pidä tehdä kevyin perustein.

Ehkäisy

Hyvä käsihygienia ehkäisee nielutulehdusten tarttumista. Sairastunut voi estää taudin leviämistä yskimällä ja aivastamalla kertakäyttönenäliinaan tai laittamalla hihan suun eteen aivastellessaan ja yskiessään.

Tupakoinnin lopettaminen parantaa vastustuskykyä ja estää tulehduksia.

Antibioottien harkittu käyttö suojaa nielun hyödyllisiä bakteereita ja ylläpitää puolustuskykyä. Antibiootteja tulee käyttää ainoastaan varmoihin, mielellään bakteeriviljelynäytteellä todettuihin tulehduksiin. Nykyohjeiden mukaan kuuri on aina syötävä loppuun.