Oireet ja syyt

Tiheävirtsaisuuden (pollakisuria) määritelmänä tulisi olla vähintään 8 virtsauskertaa vuorokaudessa, joista 2 yöaikaan.

Yövirtsaisuus (nykturia) tarkoittaa kaksi kertaa tai useammin yön aikana toistuvaa virtsaamistarvetta. Yöaikaiset virtsaamiskerrat lisääntyvät ikääntymisen myötä.

Näiden oireiden taustalla voivat olla menopaussin jälkeinen emättimen ja virtsaputken limakalvon oheneminen sekä virtsarakon kutistuminen esimerkiksi tulehdusten seurauksena. Virtsaputken arpiahtauma tai lantion alueen sädehoidon jälkitila ovat harvinaisempia syitä.

Aiemmin on puhuttu niin sanotusta yliaktiivisesta virtsarakosta, mutta nykyään katsotaan, että tällaista oireyhtymää ei ole.

Tihentyneen virtsaamistarpeen itsehoito ja oireiden ehkäisy

Omatoiminen lantionpohjan lihasten sekä virtsarakon toiminnan harjoittaminen ehkäisee useimpia virtsarakon oireita.

Kahvi, tee, kofeiini, alkoholi ja hiilihappopitoiset juomat voivat pahentaa virtsaamiseen liittyviä oireita, joten niitä kannattaa välttää. Nesteen juontia kannattaa ajoittaa; ennen nukkumaan menoa ei enää kannata juoda runsaasti.

Lievien oireiden hoitoon riittävät usein elintapamuutokset, virtsarakon koulutus (tietoinen virtsausvälien pidentäminen) ja lantion pohjan lihasharjoittelu. Limakalvojen kuivumisesta kärsivät naiset voivat saada oireisiinsa lievitystä paikallisesta estrogeenihoidosta.

Milloin lääkäriin?

Jos oire haittaa normaalia elämää merkittävästi, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Virtsatietulehduksen mahdollisuus tutkitaan laboratorionäytteellä. Tutkimuksissa tulee täyttää virtsaamispäiväkirjaa 2–3 vuorokauden ajalta. Siitä selviävät oireiden laatu, vaikeusaste ja potilaan juomistottumukset. Jos tiheävirtsaisuus on vaikeaa, kannattaa harkita fysioterapeutin antamaa hoitoa ja rakkokoulutusta.

Yövirtsaisuuden mahdollisia hoitoja ovat nesterajoitus illalla ja tukisukat, jos esiintyy alaraajaturvotuksia.

Yliaktiivista rakkolihasta voidaan hillitä lääkkeillä, joilla voi kuitenkin olla käyttöä rajoittavia haittavaikutuksia, kuten ummetusta, pahoinvointia ja suun kuivumista. Jos lääkehoidosta ei ole apua noin kahden kuukauden kuluessa, sitä ei kannata jatkaa. Vaikeissa, muille hoidoille reagoimattomissa tapauksissa voidaan joskus harkita virtsarakon botuliinihoitoa.