Oireet

Valkojäkälä (lichen sclerosus) on tulehduksellinen ihosairaus, joka esiintyy erityisesti ulkosynnyttimien iholla. Valkojäkälään liittyy ihon oheneminen, keratinisoituminen (sarveistuminen) ja ihon kimmoisuuden väheneminen, ja se aiheuttaa erityisesti kutinaa, mutta myös kirvelyä ja ärsytystä. Oireiden voimakkuus saattaa vaihdella, ja valkojäkälä voi olla myös oireeton.

Tyypillisesti valkojäkälä aiheuttaa ulkosynnyttimien alueelle valkoisia näppyjä tai läiskiä. Ohuille ihoalueille voi ilmaantua verenpurkaumia ja jopa verisiä rakkuloita. Ihottuma kutisee usein voimakkaasti, ja raapimisen takia iho saattaa paksuuntua. Taudin edetessä häpyhuulet saattavat surkastua ja emättimen aukko pienentyä.

Punajäkälä (lichen ruber planus) on yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen sairaus, joka voi harvinaisena esiintyä ulkosynnyttimissä tai emättimessä. Punajäkälä voi aiheuttaa limakalvojen ja ihon punoitusta ja haavautumista. Tyypillisiä oireita ovat kirvely tai kipu ulkosynnytinalueella tai emättimessä, poikkeava emätinvuoto, yhdyntäkipu tai yhdynnän jälkeinen vuoto. Edetessään punajäkälä saattaa aiheuttaa emättimen arpeutumista.

Pagetin tauti on harvinainen ulkosynnytinten sairaus, joka voi sijaita paikallisesti häpyhuulessa tai käsittää suuren osan ulkosynnyttimien alueesta. Siihen voi kuitenkin liittyä erillinen lähikudosten syöpäkasvain, esimerkiksi ulkosynnytinten alueella hikirauhasissa tai Bartholin rauhasessa.

Milloin lääkäriin

Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos ulkosynnyttimissä on sitkeä, kutiseva, haavautuva ihottuma.

Myös pitkäaikainen kutina, joka ei parane itsehoitovalmisteilla, on syy käydä lääkärin vastaanotolla.

Taudin toteaminen

Ulkosynnyttimien alueella voi olla ihottumia, joista tavallisimpia ovat lichen sclerosus eli valkojäkälä, lichen planus eli punajäkälä sekä psoriaasi.

Valkojäkälä todetaan usein gynekologisessa tutkimuksessa tyypillisten muutosten avulla: ulkosynnyttimissä todetaan vaaleita alueita, joissa on usein pieniä haavaumia. Jos oireet ovat hankalia, diagnoosi on epävarma tai ongelmana on huonosti parantuva haavauma, diagnoosi varmistetaan kolposkopia-tutkimuksella ja koepalalla.

Punajäkälä esiintyy häpyhuulten iholla vaalean sinipunaisina, pinnalta kiiltävinä läiskinä. Usein punajäkälä todetaan tyypillisten muutosten avulla gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Joskus sen erottaminen valkojäkälästä voi olla vaikeaa, jopa koepalassa.

Pagetin taudin oireena on punoittava, kutiseva ja kirvelevä ihottumaläikkä häpyhuulessa tai sen ympäristössä. Läiskät ovat punoittavia ja pinnalta samettimaisia tai hilseileviä, ja ne voivat muistuttaa hiivasienen aiheuttamaa ihottumaa. Varsinainen diagnoosi saadaan koepalasta. Pagetin tautia sairastavien naisten rintojen tutkiminen on tärkeää, koska heillä esiintyy keskimääräistä enemmän rintasyöpää. Saman tyyppistä Pagetin tautia voi olla myös muualla runsaasti hikirauhasia sisältävillä ihoalueilla, kuten peräaukon ympärillä, nivusissa tai kainaloissa. Katso myös Nivusseudun, genitaalien ja pakaravaon ihottumat.

Hoito

Hoidolla pyritään lievittämään oireita ja estämään taudin eteneminen. Valko- tai punajäkälää ei nykyhoidoin pystytä parantamaan. Sekä valkojäkälän että punajäkälän hoidossa tarvitaan reseptillä saatavia vahvoja glukokortikoidivoiteita (kortisonivoiteita) jaksoittaisesti aluksi useamman viikon ajan ja sitten esim. kaksi kertaa viikossa. On tärkeää käyttää voidetta säännöllisesti ja riittävän pitkään.

Glukokortikoidivoiteiden vaihtoehtoina ovat ns. paikallistulehdussalpaajavoiteet (takrolimuusi tai pimekrolimuusi) tai asitretiini-voide ja joskus paikallisen muutoksen hoito laserilla. Perusvoiteita kannattaa käyttää säännöllisesti. Paikallisesta estrogeenivoiteesta saattaa olla hyötyä.

Valko- ja punajäkälä ovat usein pitkäaikaisia sairauksia ja vaativat jopa vuosien paikallishoidon. Eurooppalaisen hoitosuosituksen mukaan valkojäkälän ylläpitohoitoa glukokortikoidivoiteella voi käyttää hyvinkin pitkiä aikoja turvallisesti. Toisaalta nämä ihottumat saattavat parantua myös itsestään.

Ulkosynnytinalueen Pagetin tauti hoidetaan kirurgisesti tai laserilla. Leikkauksen laajuus riippuu muutosalueen koosta sekä siitä, onko koepalassa löytynyt pahanlaatuisen kasvaimen löydöksiä. Taudille on tyypillistä uusiutuminen.

Seuranta

Sekä punajäkälä että valkojäkälä lisäävät jonkin verran ulkosynnyttimien ja emättimen syövän riskiä. Valkojäkälämuutokset voivat joskus edeltää okasolusyöpää ja sen esiasteita. Riski on kuitenkin pieni; se on valkojäkälää sairastavilla enintään 5 % ja punajäkälässä vielä matalampi. Samoille alueille voi kehittyä syövän esiasteita, joten lääkärin seuranta vuoden–kahden välein on paikallaan niin kauan kuin ihottuman oireita esiintyy.

Jos ihottuma-alueella on muusta kudoksesta erottuva patti tai verta vuotava haavauma tai jäkälän aiheuttamat oireet eivät helpota hoidosta huolimatta, pitää hakeutua lääkärin vastaanotolle.