Sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat

Sisäsynnytintulehdukset ovat useimmiten sekainfektioita, joissa on mukana sekä aerobisia että anaerobisia bakteereja. Tärkeä aiheuttajamikrobi on sukupuoliteitse tarttuva klamydia. Tippuri on nykyään harvinainen. Myös streptokokit ja monet suolistobakteerit voivat aiheuttaa taudin. Usein esiintyy samanaikaisesti useita taudinaiheuttajia. Noin puolessa tapauksista aiheuttajabakteeri jää tutkimuksista huolimatta epäselväksi.

Kohtutoimenpiteet voivat altistaa sisäsynnytintulehdukselle, mutta tämä on harvinaista.

Sisäsynnytintulehduksen oireet

Oireet alkavat tyypillisesti kuukautisten jälkeen. Alkuoireita ovat poikkeava valkovuoto, joka voi olla märkäistä tai veristä, sekä alavatsakipu, joka pahenee tärinässä. Voi esiintyä myös virtsakirvelyä.

Lämpöilyä, joskus korkeaakin kuumetta, esiintyy pitkittyneessä tulehduksessa. Toisaalta sisäsynnytintulehdus voi olla lieväoireinen, varsinkin jos aiheuttaja on klamydia.

Tutkimukset

Diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Gynekologisessa sisätutkimuksessa alavatsa, kohtu ja munasarjojen seutu aristavat. Emätintutkimuksessa todetaan suttuinen märkävuoto kohdun kaulakanavassa. Tutkimuksen yhteydessä otetaan papanäyte ja tulehdusnäytteet. Klamydia tutkitaan emätineritteestä tai kohdunkaulakanavasta otetusta tikkunäytteestä. Klamydia voidaan tutkia myös virtsanäytteestä. Samasta näytteestä tutkitaan tippuri. Virtsatietulehduksen poissulkemiseksi tutkitaan tavallinen virtsanäyte eli PLV. Verikokeista määritetään tulehdusarvo CRP, joka mittaa tulehduksen laajuutta ja jota voidaan käyttää hoitovasteen seurannassa.

Vaikeissa tulehduksissa, jolloin harkitaan sairaalahoitoa, tarvitaan erikoistutkimuksia. Näitä ovat emättimen kautta tehtävä kaikututkimus sekä joskus magneettikuvaus tai TT-tutkimus. Viimeksi mainittuja tarvitaan, jos diagnoosi on epäselvä ja oireet ovat vaikeat.

Vaikeissa tapauksissa sisäsynnytintulehdukseen voi liittyä myös perihepatiitti eli maksakapselin pinnallinen tulehdus ja periappendisiitti eli umpilisäkkeen alueen tulehdus tai peritoniitti eli vatsakalvotulehdus.

Sisäsynnytintulehduksen hoito

Sisäsynnytintulehdus hoidetaan antibioottikuurilla, jonka kesto on usein kaksi viikkoa. Hoito voidaan antaa avoterveydenhuollossa, jos tulehdusarvot vain lievästi suurentuneet, kuume ei ole kovin korkea ja yleistila on hyvä. Jos naisella on kierukka, se poistetaan, ellei kyseessä ole lieväasteinen tulehdus.

Sairaalahoitoa tarvitaan, jos tulehdus on nuorella, synnyttämättömällä naisella, koska jälkiongelmat pyritään ehkäisemään. Sairaalahoitoa tarvitaan myös, jos naisella on korkea kuume tai on epävarmaa, onko kyseessä sisäsynnytintulehdus tai esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus. Jos gynekologisessa tutkimuksessa tai kaikututkimuksessa epäillään pikkulantiossa (munasarjojen tai munanjohtimien alueella) märkäkeräymää (absessia), pitää tulehdus hoitaa sairaalassa. Joskus tarvitaan tähystysleikkausta, jotta märkä saadaan poistettua.

Potilaat toipuvat sisäsynnytintulehduksen akuutista vaiheesta yleensä varsin nopeasti, ja mahdollisen märkäkertymän tyhjennys nopeuttaa paranemista. Pitkittyneen tai huonosti hoidetun sisäsynnytintulehduksen seurauksena voi tulla jälkiongelmia. Suurimman ongelman aiheuttavat taudin myöhäiskomplikaatiot: krooniset alavatsakivut, lapsettomuus ja kohdunulkoiset raskaudet.

Sisäsynnytintulehduksen ehkäisy

Koska klamydia ja muut sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset voivat aiheuttaa myös sisäsynnytintulehduksen, suositellaan kondomin käyttöä tilapäisissä suhteissa.