Märkivä hikirauhastulehdus (hidradenitis suppurativa, HS-tauti, taiveakne) on krooninen, tulehduksellinen ihotauti. HS-tauti paikantuu kookkaita apokriinisia hikirauhasia sisältäville alueille kuten kainaloihin ja nivusiin, joissa karvatupen ja talirauhasen muodostama kokonaisuus tukkeutuu ja tulehtuu. Tulehdus leviää ympäröiviin apokriinisiin hikirauhasiin, joihin kehittyy märkäpaiseita ja -onteloita. Parantuessaan ne aiheuttavat kurovia arpijuosteita.

Märkäistä hikirauhastulehdusta esiintyy noin 1 %:lla väestöstä, naisilla enemmän kuin miehillä. Taudille altistavat sekä ulkoiset että perinnölliset tekijät, ja kolmanneksella potilaista on tautia lähisuvussa. Oireet alkavat yleensä teini-iässä tai nuoressa aikuisiässä, ja tauti on krooninen tai helposti uusiutuva. HS-taudista on usein huomattavaa psykososiaalista haittaa potilaille.

Monilla potilaista on tai on aiemmin ollut kasvojen ja ylävartalon hankalaa aknea. HS-tautiin voi liittyä myös muita sairauksia kuten ylipaino, metabolinen oireyhtymä, tyypin 2 diabetes, tulehduksellinen suolistosairaus kuten Crohnin tauti ja reumasairaus kuten selkärankareuma. Tupakointi pahentaa HS-tautia ja sen lopettaminen on aiheellista kaikilla potilailla. Myös painonhallinta on tärkeää.

Märkivän hikirauhastulehduksen oireet

Taudin alkuvaiheessa apokriinisia hikirauhasia sisältäville alueille eli kainaloihin ja nivusiin, joskus myös sukupuolielinten ja peräaukon alueelle tai rintojen alle, ilmaantuu yksittäisiä tulehtuneita märkänäppylöitä tai pieniä paiseita. Oireet voivat välillä rauhoittua, mutta pikkuhiljaa märkäpaiseita kehittyy lisää ja ne alkavat muodostaa ihoon kivuliaita kyhmyjä ja käytävämäisiä onteloita. Märkäontelot voivat parantuessaan aiheuttaa kurovia arpijuosteita.

Oireiden vaikeusaste vaihtelee henkilöstä toiseen ja yksittäisen potilaan oireet voivat aaltoilla. Vaikea HS-tauti laskee merkittävästi elämänlaatua ja aiheuttaa psykososiaalista haittaa. Ihomuutokset ovat myös kivuliaita.

Märkivän hikirauhastulehduksen toteaminen

Toistuvat kipeät, erittävät paiseet taivealueilla kuten kainaloissa ja nivusissa antavat aiheen epäillä HS-tautia. Diagnoosi tehdään yleensä taudinkuvan perusteella. Tarvittaessa selvitetään muiden HS-tautiin liittyvien sairauksien mahdollisuus.

Märkivän hikirauhastulehduksen itsehoito

Mahdollisen tupakoinnin lopettaminen ja normaalipainoon pyrkiminen vähentävät HS-taudin aktiivisuutta ja pienentävät sen uusiutumisriskiä.

Hyvä hygienia on tärkeä osa HS-taudin hoitoa. Oireileva ihoalue suihkutetaan kahdesti päivässä ja pesuun voi käyttää aknelääkkeenäkin tuttua bentsoyyliperoksigeeliä. Hankaus pahentaa taivealueiden oireita, ja on alusvaatteiden tulisi olla väljiä ja hankaamattomia. Myös talkin käyttö vähentää hankausta.

Milloin hoitoon?

Toistuvat paiseet kuuluvat lääkärin diagnosoitaviin tauteihin. Akuutit paiseet hoidetaan tarvittaessa heti avaamalla ja sisäisellä antibioottikuurilla, ja muuten lääkärin hoitoon hakeudutaan lähiviikkoina. HS-taudin epäily on aihe ihotautien erikoislääkärin arvioon. Tauti pyritään toteamaan varhain ja aloittamaan asianmukainen hoito, jotta hankala taudinkuva ja arpeutuminen saadaan estettyä.

Märkivän hikirauhastulehduksen hoito

Elintapamuutosten lisäksi HS-tautia hoidetaan paikallisilla antimikrobi- ja aknelääkkeillä, sisäisillä lääkkeillä ja kirurgialla. Lieväoireisen HS-taudin paikallishoitoon käytetään nestemäistä klindamysiini-antibioottia tai aknen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Vaikeamman taudin hoitoja ovat pitkät sisäiset antibioottikuurit tai muut tulehdusta hillitsevät lääkkeet. Vaikean HS-taudin uusimpana hoitovaihtoehtona ovat tulehdusta hillitsevät pistettävät biologiset lääkkeet kuten adalimumabi.

Kirurgiseen hoitoon kuuluu kookkaiden paiseiden avaus. Puhkeamattomiin paiseisiin voidaan ruiskuttaa kortisonia (esim. triamsinolonia), ja erittäviä käytäviä voidaan avata ja puhdistaa kirurgisesti. Tähän voidaan käyttää myös hiilidioksidilaseria. Hankalissa tapauksissa voidaan laajat erittävät ja arpeutuneet alueet poistaa kirurgisesti.

HS-tautiin liittyvää kipua hoidetaan paikallisilla (kylmäpakkaus, kipu- tai puudutusgeeli) tai sisäisillä kipulääkkeillä. Krooniseen sairauteen voi liittyä myös masennusta, jonka hoito on huomioitava.

Märkivän hikirauhastulehduksen ehkäisy

Taudin aktiivisuutta voi vähentää painonhallinnalla ja lopettamalla tupakointi.