Myyräkuume

Hantaviruksiin kuuluva Puumalavirus aiheuttaa Suomessa vuosittain myyräkuumetta (endeeminen nefropatia) niin lapsilla kuin aikuisilla. Tauti leviää nimensä mukaisesti myyrien ja muiden jyrsijöiden eritteiden välityksellä, esimerkiksi puuvajoista tai pihatöissä, mutta ei ihmisestä toiseen. Laboratoriotestein varmistettuja tartuntoja todetaan 1 000–3 000 vuosittain, suurin huippu ajoittuu syyskuukausille. Määrä vaihtelee vuosittain jyrsijäkannan ja luonnon olosuhteiden mukaan.

Lapsilla myyräkuume on useimmiten melko lievä ja munuaistoiminnan heikentyminen on harvinaista. Taudille tyypillisiä oireita ovat kuumeilu, selkä- ja vatsavaivat, pahoinvointi, joskus virtsaamisen vähentyminen ja näköhäiriöt.

Myyräkuume diagnosoidaan lääkärin tutkimuksella ja verikokeiden avulla. Tauti paranee yleensä hyvin 1–2 viikossa. Sairaalahoitoon joutuu vain muutama lapsi vuodessa.

Munuaiskerästen äkillinen tulehdus

Munuaiskerästen tulehdusreaktio eli glomerulonefriitti on todennäköisesti geneettisen alttiuden ja jonkin laukaisevan ulkoisen tekijän yhteisseurauksena puhkeava immunologinen sairaus, joka johtaa rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin munuaisissa. Tila voi joskus kehittyä bakteeri- tai virusinfektion jälkeen (niin sanottu postinfektiöösi glomerulonefriitti), tai liittyä elimistön muuhun sairauteen, kuten verisuonitulehduksiin (vaskuliitit) tai muihin immunologisiin yleissairauksiin. Klassinen esimerkki infektion jälkeisestä munuaistulehduksesta liittyy streptokokkibakteeriin. Vaikka streptokokin aiheuttamia nielu- ja ihoinfektioita esiintyykin lapsilla verraten usein, on munuaistulehduksen kehittyminen nykyään harvinaista. Eräät muutkin bakteeri- tai virusinfektiot voivat laukaista munuaiskerästen tulehduksen, mutta nekin ovat varsin harvinaisia. Ennuste on hyvä, vaikkakin taudinkulku voi vaihdella melkoisesti.

Vaskuliitit eli verisuonitulehdukset aiheuttavat nimensä mukaisesti tulehdusreaktion verisuonten seinämiin. Eräät niistä kohdistuvat tyypillisesti myös munuaisiin, samoin kuin tietyt muutkin yleissairaudet (esim. Systeeminen lupus erytematosus (SLE)). Lapsilla ja nuorilla näitä todetaan erittäin harvoin (pois lukien Henoch–Schönleinin purppura, ks. jäljempänä).

Munuaiskerästen tulehduksen oireet voivat olla hyvinkin lieviä ja ilmetä ainoastaan lääkärin tutkimuksessa. Toisaalta tulehduksen seurauksena virtsaaminen saattaa vähentyä ja virtsa muuttua rusehtavan punaiseksi. Kohonneen verenpaineen seurauksena voi ilmaantua päänsärkyä ja huonovointisuutta. Myös kuumetta voi ilmetä. Kaikkiaan lapsen vointi saattaa olla selkeästi heikentynyt.

Tila vaatii aina lastenlääkärin arvion, ja sairaalahoitokin voi olla tarpeen. Munuaistoimintaa tuetaan tarpeen mukaan lääkkeillä, ja joskus tilapäinen keinomunuaishoitokin on välttämätön. Yleisesti ottaen infektion jälkeisen munuaiskerästulehduksen ennuste on kuitenkin hyvä ja lievä tulehdus paranee ilman lääkitystä. Vaskuliitteihin ja muihin yleissairauksiin liittyvä tilanne vaatii usein pidempiaikaista hoitoa ja seurantaa.

Munuaiskerästen pitkäaikainen tulehdus

Henoch–Schönleinin purppura (HSP)

Suomessa lasten yleisin munuaiskerästen pitkäaikaista tulehdusta aiheuttava sairaus on Henoch–Schönleinin purppura (HSP), joka johtuu pienten verisuonten tulehdusreaktiosta. HSP puhkeaa yleensä muutama viikko hengitystietulehduksen jälkeen, jolloin iholle tulee verenpurkaumia etenkin alaraajoihin ja pakaroihin. Nilkkojen ja muidenkin nivelten turvotusta sekä vatsakipua esiintyy myös usein. Virtsa voi olla tavanomaista tummempaa, jopa kolajuoman näköistä, verivirtsaisuudesta johtuen. Vatsakivut ovat osalla lapsista melko voimakkaita, ja niitä hoidetaan parasetamoli-kipulääkkeellä sekä kortikosteroidilla.

Valtaosa sairastuneista paranee itsestään viikkojen ja kuukausien kuluessa. Joskus harvoin munuaistulehdus pitkittyy, jolloin ylimääräisen veren ja proteiinin erittyminen virtsaan jatkuu, munuaisten suodatuskyky saattaa alentua ja verenpaine nousta. Tällöin HSP edellyttää lääkehoitoa ja lastenlääkärin seurantaa.

IgA-nefropatia

Harvinaisempi mutta elinikäisen munuaistaudin aiheuttava on IgA-nefropatia, joka tarkoittaa immunoglobuliini A -proteiinin kertymistä munuaiskeräsiin autoimmuunireaktion seurauksena. Tauti ilmenee useimmiten lieväoireisena mutta pitkäaikaisena tulehdustilana munuaiskeräsissä.

IgA-nefropatian ensioire on tyypillisesti virtsan muuttuminen tummaksi (verivirtsaisuus) infektiotaudin, kuten flunssan tai nielutulehduksen, jälkeen muuten terveellä lapsella tai nuorella. Verivirtsaisuuden lisäksi todetaan usein myös valkuaisvirtsaisuus, mutta harvemmin muita merkittäviä oireita.

IgA-nefropatian diagnoosi varmistuu sairaalassa tehtävällä munuaiskoepalan tutkimisella. IgA-nefropatian kulku on hyvin vaihteleva. Useimmilla potilailla tilanne pysyy vakaana vuosikausia ja lääkitystä joudutaan harkitsemaan vasta myöhemmin aikuisiässä. Toisinaan taudin kulku on nopeampi ja lääkitystä tarvitaan jo nuoruusiässä. Pienellä osalla potilaista tauti etenee vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan, jolloin munuaisensiirto voi tulla eteen aikuisiässä.

Munuaistiehyiden ja välikudoksen tulehdus eli TIN

Lapsilla ja etenkin nuorilla tavataan munuaistulehdusta, josta käytetään nimitystä TIN (tubulointerstitiaalinefriitti). Sen laukaisevina tekijöinä toimivat eräät infektiot ja lääkeaineet. Usein aiheuttaja jää kuitenkin epäselväksi. Tyypillisesti TIN aiheuttaa kuumetta ja väsymystä ilman muita oireita. Virtsantulo voi olla normaalia, eikä mikään oireissa viittaa munuaisperäiseen sairauteen.

Tauti paljastuu, kun pitkittyneen kuumeilun syytä haettaessa todetaan laboratoriokokeissa munuaissairauden merkit. Varmistus taudin luonteesta saadaan munuaiskoepalan mikroskooppitutkimuksella.

Joskus munuaissairauteen liittyy myös silmien autoimmuunitulehdus, ja niinpä silmälääkärin tutkimus on aiheellinen kaikille TIN-potilaille. Kortisonilääkitys tehoaa TIN-tautiin yleensä erinomaisesti, ja tilanne rauhoittuu valtaosalla jo muutaman viikon kuluessa.

Milloin hoitoon?

Munaistulehdusta epäiltäessä tulee aina hakeutua hoitoon. Oireet voivat olla hyvinkin lieviä, tai lapsi saattaa olla selkeästi sairaan oloinen. Munuaistulehdukseen viittavia oireita voivat olla

  • pitkittynyt kuume ja väsymys
  • virtsatietulehduksen oireet (kirvely, tihentynyt virtsaaminen, kuume, alavatsa/selkäkipu)
  • alaraajoihin ilmaantuneet verenpurkaumat
  • virtsan värin muuttuminen tummaksi tai virtsan vaahtoaminen
  • turvotukset (esim. silmäluomissa, kasvoissa, jaloissa, kivespusseissa)
  • virtsamäärän vähentyminen
  • kohonnut verenpaine.

Munuaistulehdukset edellyttävät aina lastenlääkärin seurantaa, joskus tutkimukset ja sairaalahoitokin ovat tarpeen.

Kirjallisuutta

  1. Sari Aaltonen. Glomerulonefriitit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.8.2023.
  2. Satu Mäkelä. Myyräkuume. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.8.2023.
  3. Jahnukainen T, Ala-Houhala M, Saarela V, Nuutinen M. Lasten akuutti tubulointerstitiaalinefriitti. Duodecim 2007;123(1):73–80.