Äkillinen korvakäytävätulehdus on tavallisesti bakteerin, joskus sienenkin, aiheuttama
tauti.
Krooninen korvakäytävätulehdus johtuu yleensä ihovauriosta, joka liittyy esimerkiksi
psoriaasiin tai allergiseen ihottumaan, eikä ole bakteerin aiheuttama.
Vyöruusu ja ruusu voivat levitä korvakäytävään tai ilmetä ainoastaan siellä.
Korvakäytävätulehdukselle altistavat tekijät
Korvan kaivaminen ja omatoiminen puhdistaminen, esimerkiksi yritettäessä poistaa
vaikkua
Uiminen tai likaisen veden pääsy korvaan muussa yhteydessä
Akuutit korvakäytävätulehdukset ovat tavallisia kesällä, jolloin runsas uima- ja porealtaissa
uiminen altistavat sille (ks. Tartuntariski uimavesistä). Tästä johtuu sen nimitys ”kesäkorva”.
Kuuma ja kostea ilmanala (etelänmatkat)
Eräät sairaudet, kuten diabetes, psoriaasi, atopia ja muut allergiat
Korvatulppien tai kuulolaitteen käytön aiheuttama vamma korvakäytävässä
Äkillisen korvakäytävätulehduksen oireet
Tärkein oire on kipu, joka kehittyy usein nopeasti, tunneissa tai parissa päivässä.
Kipu voi säteillä leukakulmaan.
Korvan koskettelu ja leukojen liike voivat pahentaa kipua.
Kipeän korvan kuulo voi heikentyä.
Korvasta voi tulla näkyvää, sameaa vuotoa.
Kuume on harvinainen oire.
Hoitamaton tulehdus voi johtaa alla olevan luun (kartiolisäkkeen) infektioon eli
mastoidiittiin.
Kroonisen korvakäytävätulehduksen oireet
Korvakäytävän kutina ja hilseily, joka lisääntyy yleisimmin viikkojen aikana
Kipu ja nestevuoto korvasta ovat harvinaisia, mutta aamulla voi tyynyllä joskus nähdä
kuivunutta eritettä.
Kuumetta ei esiinny.
Milloin hoitoon
Kova, nopeasti alkava korvakipu on aina syy käydä tutkittavana.
Vuoto korvasta on syy lääkärin tutkimuksiin, vaikka oire kehittyisi hitaamminkin.
Näin varmistetaan, ettei kyseessä ole välikorvatulehdus tai korvaan joutunut esine, jotka ovat yleisempiä lapsilla, tai puristava vahatulppa, joka on yleisempi aikuisilla.
Kroonisen tulehduksen suhteen lääkärikäynnin kiireellisyys riippuu siitä, miten suuri
kiusa oireista on.
Korvaa ei pidä yrittää tutkia tai hoitaa itse ennen lääkärin arviota.
Korvakäytävätulehduksen toteaminen ja hoito
Lääkäri tekee diagnoosin korvaan katsomalla. Samalla varmistuu, ettei tärykalvo ole
puhjennut. Tällä tiedolla on vaikutusta hoitoon.
Usein korvakäytävä on niin tukossa, että se pitää ensin huuhdella puhtaaksi joko keittosuolalla
tai sen ja spriin sekoituksella. Tarvittaessa huuhtelu toistetaan parin päivän päästä.
Bakteeriviljely ei ole ensivaiheessa tarpeen hoidon valitsemiseksi. Useimmiten viljely
tehdään, jos hoito ei muutamassa päivässä ala auttaa.
Hoito toteutetaan paikallisilla lääkeliuoksilla. Tipoissa on yleisimmin sekä antibiootteja
että kortisonia. Antibiootit parantavat bakteeritulehduksen, ja kortisoni hoitaa kipua
ja turvotusta.
Jos korvakäytävä on hyvin tukkoinen, siihen laitetaan vanutukko (tamponi), johon hoitavat
korvatipat tiputetaan.
Oire alkaa lievittyä parissa päivässä, ja viikon kuurin aikana tulehdus yleensä paranee.
Diabetes ja sairaudet, jotka heikentävät elimistön puolustuskykyä, altistavat korvakäytävätulehdukselle ja sen leviämiselle vieruskudoksiin ja jopa
luuhun. Tällöin osana hoitoa tarvitaan tabletteina annettavaa antibioottia tai sienilääkettä.
Kroonista korvakäytävätulehdusta hoidetaan samoilla liuoksilla tai voiteilla kuin
vastaavia ihovaurioita muualla iholla. Vähäoireista kroonista tulehdusta voi yrittää
hoitaa itsehoitolääketipoilla, joissa on boorihappoa ja alkoholia (Otiborin®).
Etenkin turvonneeseen korvakäytävään tippahoitoa on vaikea saada perille. Tipat on
syytä laittaa kylkiasennossa sairas korva ylöspäin. Tiputuksen hetkellä korvalehden
etunipukkaa kannattaa vetää taakse- ja ylöspäin, jolloin korvakäytävä oikenee. Tiputuksen jälkeen korvalehteä liikutellaan edestakaisin ja maataan
vielä kolmisen minuuttia kylkiasennossa.
Jos korvaan on asetettu tamponi, lääke tiputetaan siihen. Lääkärin tai sairaanhoitajan
tulee vaihtaa tamponi 1–2 päivän välein.
Korvatippoja ei kannata laittaa korvaan kylmänä, esimerkiksi suoraan jääkaapista otettua,
vaan lääkepulloa on syytä lämmittää hetki käsissä. Kylmä neste voi aiheuttaa huimauksen
ärsyttämällä sisäkorvaa.
Korvakäytävätulehduksen ehkäisy
Tärkeintä on, että korvaa ei kaivella itse mistään syystä eikä millään välineellä.
Usein tällaiseen ryhdytään korvavahan eli vaikun poistamiseksi. Vaikku erittyy korvakäytävän ihon hiki- ja talirauhasista, ja se on
hyödyllinen ja ihoa suojaava. Vaikku poistuu korvakäytävästä itsestään, ja käytävän
suulta sitä voi kyllä tarvittaessa poistaa. Kovan kiinteän vaikkutulpan voi poistattaa terveydenhoitajan vastaanotolla, ja samalla
voidaan katsoa, onko syynä krooninen korvakäytävätulehdus, joka olisi hoidettava.
Kuivaa korvat ja korvakäytävät saunomisen, kylpemisen ja uinnin jälkeen varovasti.
Tähän voi kokeilla hiustenkuivaajaa riittävän etäisyyden päästä matalimmalla lämpötilalla.
Vältä mahdollisuuksien mukaan veden ja kosteuden pääsyä korvakäytävään.
Jos kärsii toistuvista uimiseen liittyvistä korvakäytävätulehduksista, voi turvautua
ennen ja jälkeen uimisen korvaan laitettaviin boori-alkoholitippoihin tai alkoholisuihkeisiin,
joita on saatavissa reseptittä itsehoitovalmisteina. Uidessa voi käyttää korvatulppia, mutta ne saattavat ärsyttää korvakäytävää.
Starck M. Korvakäytävätulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online,
vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 2.12.2019.
DynaMed (Internet, vaatii käyttäjätunnuksen). Otitis Externa. EBSCO Information Services.
Accessed February 22, 2022. https://www.dynamed.com/condition/otitis-externa