Tic-oireiden, nykimishäiriön ja Touretten oireyhtymän määritelmät

Tic-oireet ovat tyypillisesti nopeita ja tahattomia liikkeitä tai äännähdyksiä, jotka voivat esiintyä yksittäin tai sarjoina.

Nykimishäiriössä tic-oireita esiintyy useita kertoja päivässä, useimpina päivinä, vähintään kuukauden ajan. Oireilun keston perusteella häiriö luokitellaan väliaikaiseksi (alle vuoden) tai pitkäaikaiseksi (yli vuoden). Pitkäaikaisessa nykimishäiriössä ilmenee joko motorisia tai äänellisiä tic-oireita, ei molempia.

Touretten oireyhtymässä ilmenee useita motorisia tic-oireita ja vähintään yhtä äänellistä tic-oiretta yli vuoden ajan

Yleisyys

Ohimeneviä tic-oireita on kuvattu esiintyvän jopa 20 %:lla lapsista. Ne alkavat tyypillisesti 4−6 vuoden iässä. Väliaikaisen nykimishäiriön esiintyvyys on noin 3 %, pitkäaikaisen nykimishäiriön n. 1.6 % ja Touretten oireyhtymän noin 0,77 %.

Oireet

Tic-oireet ovat useimmiten lyhytkestoisia ja ohimeneviä ilmiöitä. Lapsi ei yleensä itse huomaa oireita, eivätkä ohimenevät tic-oireet myöskään vaikuta lapsen toimintakykyyn. Oireet voivat kuitenkin jatkua pidempään ja tällöin on tyypillistä, että niiden voimakkuus vaihtelee paljon tilanteesta toiseen ja ajan myötä. Lisäksi yksittäinen tic-oire saattaa ajan kuluessa vaihtua toiseksi.

Tavallisimpia yksinkertaisia motorisia tic-oireita ovat esim. silmien räpyttely, suun availu, irvistely, kulmakarvojen kohottelu, otsan kurtistelu, nenän nyrpistäminen, nieleskely, pään ravistelu, olkapäiden kohauttelu, raajojen koukistukset tai vartalon kierrot. Monimuotoisia motorisia tic-oireita ovat esim. pakonomaiset kosketussarjat, taputussarjat, lihasten jännittely tai tietyn liikkeen toistaminen.

Tavallisimpia yksinkertaisia äänellisiä tic-oireita ovat esim. rykiminen, yskähtely, huokailu, niiskutus, maiskuttelu, hyminä tai huudahtelu. Monimuotoisia äänellisiä tic-oireita ovat puolestaan esim. äkillinen sanojen tai lauseiden huudahtelu tai tiettyjen sanojen tai fraasien toistelu.

Touretten oireyhtymässä ilmenee sekä motorisia että äänellisiä tic-oireita, joko samanaikaisesti tai erillisesti. Motoriset oireet alkavat yleensä ennen äänellisiä oireita. Ajan myötä motoriset oireet tyypillisesti muuttavat paikkaansa alkaen lähes aina kasvojen alueelta ja leviten ylhäältä alas vartalolle ja raajoihin. Lisäksi sekä motoriset että äänelliset tic-oireet usein myös monimuotoistuvat ajan myötä.

Liitännäissairaudet

Touretten oireyhtymään liittyy usein myös muita neuropsykiatrisia häiriöitä, tavallisimmin ADHD tai pakko-oireinen häiriö.

Taustatekijät

Sekä perimällä että erilaisilla ympäristötekijöillä näyttäisi olevan vaikutusta tic-oireiden, nykimishäiriön ja Touretten oireyhtymän kehittymiseen. Pitkäaikaisen nykimishäiriön tai Touretten oireyhtymän esiintyminen lähisukulaisilla lisää riskiä näihin. Ympäristötekijöistä erityisesti erilaiset kuormitustekijät vaikuttavat tic-oireiden voimakkuuteen.

Itsehoito

Suurella osalla lapsista tic-oireet ovat ohimeneviä, eivätkä etenkään pienemmät lapset niitä yleensä itse huomaa. Perheen informointi ja ohjaus ovat kuitenkin tärkeitä. Koska erilaiset kuormitustekijät, kuten kiire tai liian suuret vaatimukset vaikuttavat oireisiin, voidaan kuormitustekijöitä vähentämällä tai stressinhallintakeinoja opettelemalla helpottaa oireita.

Milloin hoitoon

Jos oireista on henkilölle itselleen haittaa, on hyvä olla yhteydessä lääkäriin.

Hoidossa keskeistä on neuvonta tic-oireiden luonteesta ja ennusteesta, mikä voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Lääkehoitoa (antidopaminergit ja alfa-2-agonistit) voidaan harkita, jos tic-oireet ovat jatkuvia ja intensiivisiä, heikentävät toimintakykyä, aiheuttavat kipuja tai sosiaalista haittaa. Lisäksi oireiden hoidossa voidaan käyttää kognitiivisen käyttäytymisterapian erilaisia sovelluksia, kuten tavankääntämismenetelmää. Myös rentoutusharjoituksilla voidaan lievittää tic-oireita. Hoito on aina yksilöllistä. Lääkehoidon ja terapian suunnittelu kuuluu asiaan perehtyneelle erikoislääkärille

Ennuste

Motoriset ja äänelliset tic-oireet ovat yleisiä ja niiden ennuste on yleensä hyvä. Pitkäaikaiset tic-oireet ovat usein voimakkaimmillaan 10−12 vuoden iässä ja alkavat lievittyä sen jälkeen. Osalla oireet jatkuvat kuitenkin aikuisuuteen. Näistä henkilöistä suurimmalla osalla oireiden aiheuttama haitta vähenee, mutta osalla oireet vaikeutuvat iän myötä.