Laskimoperäinen haava
Suurin osa kroonisista alaraajahaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia. Suonikohjut ja laskimoläppien vaurioituminen aiheuttavat sääreen turvotusta ja lisäävät laskimopainetta, mikä edesauttaa haavan syntymistä. Myös aiemmin sairastettu syvä laskimotukos tai ruusu altistavat säärihaavalle. Laskimoperäinen haavauma sijaitsee tavallisesti säären sisäsivulla nilkan kehräsluun yläpuolella (kuva ), ja ympäröivä ihoalue on punertava tai pigmentoitunut. Haava on yleensä kivuton, kostea ja kellertäväkatteinen.
Krooninen haava sääressä. Krooninen haava säären alaosassa. Ulkonäkö sopii laskimoperäiseen säärihaavaan: se sijaitsee säären alaosassa ja ympäröivä iho on pigmentoitunut ja kiiltävän, kovettuneen näköinen. Haava on punakka ja kostea ja siinä on vaaleaa fibriinikatetta.
Laskimohaava paranee useimmissa tapauksissa melko nopeasti, kun paikallishoidon lisäksi laskimopainetta pienennetään tukisidosten tai hoitosukkien avulla. Haavan paikallishoito valitaan tapauskohtaisesti, ja joskus haava suljetaan ihosiirteellä. Laskimovajaatoiminta hoidetaan tarpeen mukaan kirurgisesti tai muulla kajoavalla hoidolla.
Valtimoperäinen haava
Valtimoperäinen haava on yleensä sääressä tai jalkaterässä. Siihen liittyy usein diabetes (kuva ). Muita riskitekijöitä ovat ikääntyminen ja tupakointi. Haavassa on mustaa, kuollutta kudosta (nekroosia), ja sitä särkee voimakkaasti. Valtimopulssit tuntuvat huonosti, ja raaja on viileä. Verenkierron tilaa selvitetään ultraäänilaitteella ja varjoainekuvauksen avulla, ja tukoksia ja ahtaumia avataan mahdollisuuksien mukaan verisuonikirurgisilla toimenpiteillä kuten pallolaajennuksella. Mikäli valtimoverenkiertoa onnistutaan oleellisesti parantamaan, kipu häviää ja haava paranee.
Diabeetikon säärihaava. Säärihaavassa osa ihosta puuttuu ja esillä on punaista herkästi vuotavaa kudosta, jota usein peittää vaalea kate.
Diabetekseen liittyvä haava
Diabeteksen seurauksena syntynyt haava on tyypillisesti jalkaterässä tai kantapäässä, joskus varpaissa (kuva ). Diabeettisen haavan taustalla on ääreishermojen häiriö eli neuropatia, valtimoverenkierron heikentyminen ja ulkoisen syyn kuten hankauksen aiheuttama vaurio. Haava alkaa yleensä viattoman näköisestä hiertymästä tai pienestä vammasta, joka herkästi tulehtuu. Haavaumien ehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota muun muassa jalkineiden valinnassa, ja haavojen varhainen hoito on tärkeää. Jos haava tulehtuu tai pitkittyy, on syytä välittömästi hakeutua lääkäriin. Syntyneitä haavoja hoidetaan mm. verisuonikirurgisilla toimenpiteillä ja kävelykipsillä, joka poistaa haava-alueelle kohdistuvan paineen. Diabeteksen jalkaongelmista ja niiden ehkäisystä on oma artikkeli.
Diabeettinen haavauma varpaassa. Pitkäkestoinen diabetes johtaa usein raajojen verenkierron ongelmiin, jotka vaikeuttavat haavan paranemista. Tässä tapauksessa tehokas paikallishoito ei auttanut, vaan varvas jouduttiin osittain amputoimaan.
Muita syitä
10-20 %:ssa kroonisen säärihaavan syy on muu kuin verenkiertoperäinen. Näiden niin sanottujen epätyypillisten haavojen taustalla voi olla esimerkiksi ihon verisuonitulehdus (vaskuliitti), haavautuva ihotulehdus (pyoderma gangrenosum) tai pahanlaatuiset kasvaimet.
Kirjallisuutta
- Käypä hoito -suositus Krooninen alaraajahaava
- Käypä hoito -suositus Diabeetikon jalkaongelmat
- Halmesmäki K, Eskelinen E, Isoherranen K, Saarinen J. Laskimohaavat ja niiden hoito. Suomen Lääkärilehti 2017;72(8):498-504.
