Syyt ja löydökset

Melko tavallinen ongelma leikki- ja kouluikäisillä lapsilla on äkillisesti alkanut ontuminen. Se voi johtua arkuudesta alaraajassa pienen tapaturman seurauksena; esimerkiksi lievä nilkan tai polven vääntyminen tai kantapään kipeytyminen hypätessä aiheuttaa herkästi parin päivän linkuttelun. Pienet lapset eivät tapaturmaa usein osaa selittää tai paikallistaa, eikä ulkoisia tapaturman merkkejä ole nähtävissä. Myös huonosti istuva kenkä voi aiheuttaa kävelyvaikeutta.

Ontumisen syynä voi myös olla ongelma erityisesti lonkkanivelessä. Tavallisin ongelma on ns. ärtynyt lonkka (lonkan synoviitti, irritable hip), jolloin kuumeeton ja muuten hyväkuntoinen lapsi aristaa lonkkaa ja ontuu erityisesti rasituksen jälkeen. Lapsi voi valittaa voimakasta kipua lonkassa, reidessä tai polvessa ja pitää polvea koukussa. Lonkan nivelkalvoissa on tällöin tulehdusta ja lonkkanivelessä tulehdusnestettä. Tyypillisesti vaiva esiintyy 3–10-vuotiailla, pojilla kaksi kertaa yleisemmin kuin tytöillä. Oireilu jatkuu normaalisti 1–2 viikkoa ja häipyy sitten nopeasti, mutta voi uusia myöhemminkin rasituksen jälkeen. Tulehduksen syy on avoin, mutta se hoituu hyvin tulehduskipulääkkeillä.

Leikki- ja kouluikäisillä lapsilla saattaa esiintyä myös pitempiaikaista lonkkavaivaa. Urheilevilla nuorilla nivus- ja lonkkavaivat ovat melko tavallisia ja vaativat usein lääkärin arvion. Lasten reuma voi alkaa isoista alaraajan nivelistä ja ilmetä alkuvaiheessa lähinnä ontumisena.

Harvinainen ongelma on reisiluun pään huonosta verenkierrosta johtuva Legg–Calvé–Perthesin tauti, jossa lonkan pään verenkierto häiriintyy, mikä voi johtaa pysyväänkin lonkan vaurioon. Perthesin tautia esiintyy neljä kertaa useammin pojilla kuin tytöillä, ja vaiva alkaa usein 5–9-vuotiaana. Valtaosalla (90 %) vaiva on toispuolinen. Ontuminen alkaa usein vähitellen. Sairaus diagnosoidaan röntgenkuvauksella. Oireet kestävät usein pitkään, mutta valtaosa toipuu hyvin.

Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla (10–16-vuotiailla) puolestaan voidaan tavata reisiluun pään ”luiskahtamista” (epifysiolyysia). Se voi alkaa akuutisti selvänä kipuna tai hitaasti kehittyvänä lonkkavaivana. Kipu on hyvin vaihteleva ja voi tuntua polven, reiden ja nivusen alueella. Vajaalla kolmasosalla ongelma on molemminpuolinen. Suuri osa potilaista on ylipainoisia. Hoitona on aina leikkaus.

Itsehoito

Lievän tapaturman, esim. nilkan vääntymisen, seurauksena tullutta ontumista voi seurata kotioloissa 1–2 päivää, jos ulkoisia vamman merkkejä ei ole nähtävissä. Yleensä ”yli yön nukkuminen” vie kivut pois. Tarvittaessa voidaan antaa yöksi tulehduskipulääkettä.

Milloin hoitoon

Jos ontumisen lisäksi lapsella on kuumetta, on aina syytä hakeutua saman tien lääkäriin, koska kyse voi olla lonkkanivelen bakteeriperäisestä tulehduksesta. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Reilu lonkkakipu tai useita päiviä jatkunut ontuminen edellyttävät yhteydenottoa hoitoa tarjoavaan yksikköön. Usein potilaat ohjataan saman tien röntgen- ja ultraäänikuvauksiin sekä lastenkirurgin tutkimuksiin.