Yleistä

Väsymys on yksi yleisimmistä lääkärin vastaanotolle hakeutumisen syistä. Väsymyksellä voidaan tarkoittaa useita eri asioita, kuten uupumusta, liikaunisuutta tai nukahtelutaipumusta. Liikaunisuudesta puhutaan, jos vuorokautinen unentarve on selvästi tavanomaisesta poikkeava. Unentarve vaihtelee yksilöllisesti huomattavan paljon. Jotkut tulevat toimeen jopa vain neljän tunnin yöunilla, toisille taas 8–9 tuntia ei tunnu riittävän. Unentarve vaihtelee myös iän mukaan. Aikuisen unentarve on keskimäärin noin 7,5 tuntia. Jos unentarve on jatkuvasti yli 9 tuntia tai se lisääntyy yli tunnin tavanomaisesta, voidaan puhuta liikaunisuudesta.

Toisaalta liikaunisuudella voidaan tarkoittaa myös poikkeavaa päiväaikaista väsymystä ja nukahtelutaipumusta. Yleisimmin tällainen nukahtelutaipumus ilmenee erityisesti passiivissa tilanteissa, kuten matkustettaessa linja-autolla, oppitunneilla tai luennoilla tai kotisohvalla. Aivan tahaton nukahtelu on keskushermostoperäisissä liikaunisuussairauksissakin, kuten narkolepsiassa, melko harvinaista, mutta väsymys voi tuntua niin voimakkaalta, että on lähes pakko mennä nukkumaan.

Varsinaiset keskushermostoperäiset liikaunisuussairaudet, kuten narkolepsia ja idiopaattinen hypersomnia, ovat hyvin harvinaisia. Niitä sairastaa noin 1 henkilö 2 000:sta. Liikaunisuus muusta syystä on sen sijaan paljon tavanomaisempaa. Yleisimpiä liikaunisuuden aiheuttajia ovat rikkonainen ja virkistämätön yöuni esimerkiksi uniapnean vuoksi. Muita liikaunisuuden syitä voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, stressi ja mielenterveyden häiriöt.

Liikaunisuuden toteaminen

Liikaunisuuden diagnostiikka perustuu oireisiin ja lääkärin haastatteluun. Kliinisellä tutkimuksella ja laboratoriokokeilla suljetaan pois muita sairauksia. Apuna selvittelyissä voidaan käyttää erilaisia kyselylomakkeita, kuten Epworthin uneliaisuusasteikkoa ja uni-valvepäiväkirjaa. Yöpolygrafialla etsitään uniapneaa ja yöllistä jaksoittaista raajaliikehäiriötä.

Erikoissairaanhoidossa liikaunisuuden selvittelyissä käytetään laajaa unipolygrafiaa ja nukahtamisviivetestiä. Unipolygrafia tarkoittaa joko kotona tai unilaboratoriossa tehtävää rekisteröintiä, jossa mitataan aivojen sähköistä toimintaa, silmien liikkeitä, lihasjänteyttä, hengitystä ja sykettä. Näin saadaan tietoa eri univaiheista ja niiden osuuksista yön aikana. Rekisteröinnillä voidaan myös todeta tai poissulkea esimerkiksi uniapnea. Unipolygrafialla myös varmistetaan riittävä, vähintään kuuden tunnin yöuni seuraavana päivänä tehtävää nukahtamisviivetestiä varten.

Joskus voidaan ottaa selkäydinnestenäyte narkolepsian toteamiseksi ja tehdä aivojen magneettitutkimus.

Liikaunisuuden hoito

Liikaunisuuden hoito perustuu taustasyyhyn. Tavanomaiset unen huoltoon liittyvät tekijät ovat tärkeitä kaikissa vireystason häiriöissä. Jos kyseessä on keskushermostoperäinen liikaunisuushäiriö eli narkolepsia tai idiopaattinen hypersomnia, voidaan käyttää vireystasoa kohentavaa lääkehoitoa.

Milloin hoitoon?

Liikaunisuuden vuoksi tulee hakeutua selvittelyihin, jos se on alkanut melko äkillisesti, siihen liittyy päiväaikaista nukahtelutaipumusta tai jos se haittaa normaalia elämää ja esimerkiksi töitä tai opiskelua.

Hoitoon tulee hakeutua myös, jos liikaunisuuteen liittyy muita poikkeavia oireita, kuten laihtumista, ruokahaluttomuutta tai katapleksiaa eli lihasjänteyden pettämistä tunne-elämysten yhteydessä.

Erityisesti jos yöllä ilmenee kuorsausta tai hengityskatkoksia, tulee uniapnea poissulkea herkästi sen yleisyyden vuoksi.

Liikaunisuuden itsehoito

• Jos päiväaikaan esiintyy väsymystä ja nukahtelutaipumusta, kannattaa varmistaa, että nukkuu riittävästi ja että vuorokausirytmi on säännöllinen.
• Reipas liikunta iltapäivästä tai alkuillasta parantaa unen laatua ja voi parantaa vireystilaa.
• Säännöllinen ruokailurytmi ja unen huolto ovat myös tärkeitä.
• Unen huoltoon kuuluvat riittävän unimäärän ja säännöllisen vuorokausirytmin lisäksi muun muassa sopiva, rauhallinen nukkumisympäristö, älylaitteiden poistaminen makuuhuoneesta ja rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa.