Tavallisia ja vaarattomia ihonäppyjä

Vastasyntyneen iho on ohut ja herkkä ulkoisille ärsykkeille. Yleensä parin päivän sisällä synnytyksestä se alkaa hilseillä ja tarvitsee pehmentävää voidetta. Iholle voi ilmaantua pieniä näppylöitä, jotka lähes poikkeuksetta ovat vaarattomia.

Ihohuokosten tukkeutumisen seurauksena etenkin kasvoihin voi nousta pieniä valkoisia näppyjä eli milioita, jotka häviävät muutaman viikon sisällä itsestään.

Iholle voi myös ensipäivinä ilmaantua hyönteisen piston jälkeä muistuttavia punaisia jälkiä, joissa on vaaleampi näppylä tai märkärakkula keskellä. Näitä läiskiä voi ensimmäisen kuukauden aikana esiintyä kaikkialla keholla. Niiden syy on tuntematon ja ne häviävät itsestään viikkojen kuluessa.

Kolmas tavallinen murhe ovat kasvoihin muutaman viikon iässä ilmaantuvat "vastasyntyneen finnit", jotka ovat seuraus äidiltä saadusta hormonista. Ne ovat vaarattomia ja häviävät niin ikään muutamassa kuukaudessa. Niitä esiintyy noin viidenneksellä vauvoista.

Hikinäpyt ovat puolestaan 1−2 millimetrin läpimittaisia kastepisaran kaltaisia kirkkaita rakkuloita, jotka johtuvat hikirauhasten kehittymättömyydestä. Ne kestävät muutaman päivän ja niitä voidaan estää hikoilua vähentämällä.

Melko tavallinen ongelma muutaman viikon ikäisellä lapsella on myös niin sanottu taliköhnäihottuma eli seborrooinen ihottuma, jossa päälaelle ilmaantuu kellertävää ja punoittavaa karstaa. Joskus karstaa on todettavissa myös muualla ihopoimuissa. Sen syntymekanismi ei ole täysin tiedossa, mutta ongelma on harmiton ja karsta häviää lähes poikkeuksetta puolen vuoden ikään mennessä. Päälaen hoitamiseen shampoolla ja öljyllä saa ohjeita neuvolasta.

Navan hoito

Raskauden aikana sikiö saa ravintonsa napanuoran kautta äidin verestä. Syntymän jälkeen napanuora katkaistaan ja suljetaan pienellä kumirenkaalla. Jäljellä oleva napanuoran osa kuivuu, kovettuu ja irtoaa muutamassa päivässä, joskus vasta parin viikon kuluttua. Ennen irtoamista navan seutu tulisi pitää kuivana tulehduksen estämiseksi. Napanuoraa ympäröivää ihopoimua voi hoitaa veteen kastetuilla pumpulitupoilla. Kun napanuora on irronnut, jäljelle jää haavapinta, johon voi kehittyä sienimäinen erittävä tulehduskudos. Tämä hoidetaan puhdistamalla tai neuvolassa lapis-liuoksella.

Tuliluomet ja mansikkaluomi vastasyntyneillä

Vastasyntyneillä on usein ihossa punaisia, ihonmyötäisiä verisuonimuutoksia eli tuliluomia, jotka esiintyvät tavallisimmin nenän varressa, otsassa, yläluomissa, takaraivossa ja niskassa. Viimeksi mainittua kutsutaan haikaranpuremaksi ja otsasta löytyvää vastaavaa läiskää enkelin suudelmaksi. Tuliluomet ovat vaarattomia, ja tällaiset pinnalliset tuliluomet vaalenevat usein ajan kuluessa. On olemassa myös harvinaisempia syvempiä tuliluomia, jotka voivat tummua ajan kuluessa.

Toinen merkittävä verisuonimuutos on ns. mansikkaluomi (hemangiooma). Mansikkaluomia ei yleensä ole vastasyntyneillä, vaan ne kasvavat iholle ensimmäisten elinviikkojen aikana. Ne ovat erikokoisia pyöreitä punoittavia läiskiä, jotka voivat kasvaa melko suuriksi ja näkyvät ihon alla sinertävinä sykeröinä. Mansikkaluometkin ovat vaarattomia ja häviävät vuosien kuluessa. Joskus harvoin mansikkaluomi kasvaa usean senttimetrin läpimittaiseksi, sijaitsee hankalassa paikassa tai vuotaa verta, jolloin voidaan tarvita kirurgista hoitoa.

Vaippaihottuma

Vaippaihottuma on seurausta virtsan ja ulosteen aiheuttamasta ihon hautumisesta kosteassa sekä eritteiden aiheuttamasta ihon ärsytyksestä. Se ei ole merkki allergiasta, ja atooppinen ihottuma itse asiassa usein säästää vaippa-alueen.

Vaippaihottuma ilmenee voimakkuudeltaan vaihtelevana ihon punoituksena takapuolessa ja taipeissa. Iho on usein arka, ja lapsi aristaa vaipanvaihtoa. Ihottuma voi ilmaantua jo muutaman viikon iässä, mutta on erityisen tavallinen 8–12 kuukauden iässä lapsen saadessa jo kiinteämpää ravintoa. Vaippaihottumaa voi pahentaa ripulitauti, antibioottikuuri tai tiukasti sidottu muovisuoja, jonka alla iho hautuu.

Vaippaihottuman itsehoito ja ehkäisy

Kertakäyttövaippojen ja kangasvaippojen välillä ei ole tutkimuksissa havaittu merkittävää eroa vaippaihottuman aiheuttajana. Ihottuman ehkäisyssä tärkeää on riittävän tiheä vaipanvaihto ja eritteiden pesu vedellä. Saippuaa tulee välttää erityisesti silloin, jos iho on jo ärtynyt. Pesun jälkeen vaippa-aluetta ei tule hangata vaan taputella pyyhkeen avulla kuivaksi. Ihoalueen tulisi saada ilmaa ja niinpä vaippoja ei tule kiristää liian tiukalle. Ilmakylvyt ovat keskeinen osa vaippaihottuman hoitoa.

Ärtyneelle ihoalueelle voidaan levittää ohuelti sinkkioksidia sisältävää voidetta muutaman kerran päivässä. Vaippa-alueen ihon hoidosta on hyvä keskustella neuvolassa.

Milloin hoitoon?

Jos napaa ympäröivä iho alkaa punoittaa ja kuumottaa, tulee aina hakeutua hoitoon. Ihonalaisen kudoksen bakteeri-infektio on harvinainen, mutta se tulee hoitaa antibioottilääkityksellä.

Vastasyntyneen iholle voi harmittomien näppylöiden ohella ilmaantua myös märkärupi, jonka aiheuttajana ovat stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. Myös herpesviruksen aiheuttama rakkulainen ihottuma on muutaman viikon iässä mahdollinen. Jos vastasyntyneen tai pienen imeväisen iholle ilmaantuu rakkuloita tai vesikelloja tai iho alkaa punoittaa tai siihen ilmaantuu märkimistä, on aina syytä hakeutua hoitoon. Vastasyntyneen märkärupi voi joskus edellyttää suonensisäistä antibioottilääkitystä ja sairaalahoitoa.

Jos vaippaihottuma pitkittyy yli viikon mittaiseksi, alkaa voimakkaasti punoittaa, ilmaantuu kraattereita, haavaumia tai jos ihottumaläiskiä leviää vaippa-alueen ulkopuolelle, ihottuma on paras näyttää neuvolassa tai lääkärille.