Keskeistä

Yleistä

Sappikivitaudin riskitekijät

Yleisiä riskitekijöitä ovat ikääntyminen, naissukupuoli, perintötekijät, lihavuus, diabetes ja voimakas painonpudotus. Muita riskitekijöitä ovat hypotyreoosi, synnytysten lukumäärä ja ohutsuolen sairaudet.

Sappikivien oireet

Sappikivipotilaista kaksi kolmasosaa on oireettomia. Sappikivet todetaan usein sattumalta, kun vatsan aluetta kuvannetaan jostakin muusta syystä.

Oireita aiheuttavan sappikivitaudin tyypillinen oire on melko äkisti alkanut ylävatsakipu, joka tuntuu oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa. Kipu saattaa säteillä yläselkään oikean lapaluun seutuun. Potilaan on vaikea löytää sopivaa asentoa. Pahoinvointia ja oksennuksia saattaa esiintyä.

Kipu rauhoittuu yleensä itsestään 2–3 tunnin kuluttua. Ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen noin puolet saa uuden kipukohtauksen vuoden kuluessa, mutta kolmasosa pysyy oireettomana seuraavat kymmenen vuotta.

Vanhuksilla sappikivitaudin oireet saattavat olla epämääräisempiä, kuten sekavuutta, ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia.

Jos sappikiviin liittyvä kipu ei väisty muutaman tunnin kuluessa, on syytä epäillä lisätauteja. Näistä yleisimmät ovat sappirakon tulehdus ja sappitiehyeen tukos. Tällöin pitkittyneen kivun lisäksi voi esiintyä kuumetta tai muutaman päivän kuluessa ilmenevää silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuutta.

Sappirakon poiston jälkeen noin 30 %:lla esiintyy vatsavaivoja, joista suurin osa on lieviä ja ohimeneviä. Vaikeita oireita esiintyy noin 5 %:lla. Sappileikkauksen jälkeiset vatsakivut voivat johtua muun muassa syvien sappiteiden kivistä, sappiteiden kaventumasta tai kouristuksesta. Oireiden taustalla voi olla myös muu kuin sappiteiden tauti, esimerkiksi mahalaukun tai paksusuolen sairaus.

Milloin lääkäriin?

Kun kova sappikipu ilmaantuu ensi kertaa eikä sappikivien olemassaolosta ole tietoa, ilmaantunut kipu luokitellaan äkillisiin vatsakipuihin eli ns. ”akuuttiin vatsaan”. Tällöin on syytä hakeutua hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Jos sappileikkauksen jälkeen esiintyvä vatsavaiva ei ole ohimenevä tai se haittaa elämää, on hakeuduttava lääkäriin syyn selvittämiseksi.

Sappikivien toteaminen

Sappikivet on helppo todeta kaikututkimuksella. Lisäksi tutkitaan esimerkiksi maksa-arvot (ALAT, AFOS, Bil) ja tehdään tulehduskoe CRP. Tutkimuksissa selvitetään, onko kyseessä pelkän kiven aiheuttama kipu vai onko lisätauteja, kuten sappirakon tulehdus. Epäselvissä tilanteissa tehdään tarkempia tutkimuksia.

Sappikivien hoito

Jos lisätauteja ei ole, yhden sappikipuvaiheen jälkeen ei sappirakkoa tarvitse leikata. Jos kipukohtauksia on ollut useita, leikkaukseen pyritään muutaman kuukauden kuluessa. Leikkauksessa poistetaan sappirakko ja sen mukana kivet. Suurin osa leikkauksista tehdään tähystysleikkauksina. Suomessa leikataan noin 9 000 sappirakkoa vuodessa.

Leikkausta odotettaessa on syytä välttää itselle sappikipuja provosoivia ruokia. Koliikkikipua hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja sappirakon supistelua hillitsevillä lääkkeillä.

Jos sappikiviin liittyy lisätauteja, tarvitaan välitöntä hoitoa sairaalassa. Jos kivi tukkii sappitiehyen ja esiintyy keltaisuutta, toimenpide sappitietukoksen laukaisemiseksi tehdään mahdollisimman nopeasti. Sappirakon tulehduksessa kipuun liittyy kuumeilu. Hoidoksi annetaan antibiootteja suonensisäisesti ja sappirakko poistetaan tilanteen sen salliessa.

Oireettomia sattumalta todettuja sappikiviä ei tarvitse hoitaa.

Sappikivien ehkäisy

Sukupuoleen, geeneihin ja ikään emme pysty vaikuttamaan. Lihavuus lisää selvästi sappikiviä, joten painonhallinnalla sappikivien muodostumista voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen kuitenkin lisää sappikivien vaaraa, joten ylipainoisen kannattaa laihduttaa maltilla. Laihtumisen ja painonnousun vaihtelu (ns. ”jojoilu”) altistaa myös sappikivitaudille, siksi kannattaa pyrkiä pysyvään elintapamuutokseen. Säännöllinen liikunta on eduksi painonhallinnassa ja voi pienentää sappikivitaudin riskiä.

Sappikivipotilaita kehotetaan välttämään yksilöllisesti vain sellaisia ruokia, jotka provosoivat oireita. Monilla isojen, rasvaisten aterioiden välttäminen vähentää sappirakon supistelua.