Yleistä

Polymyalgia rheumatican oireet

Tyypillistä on melko nopeasti alkanut niskan, olkapäiden ja lonkkien seudun suurten lihasten kipu ja jäykkyys. Vaikeampia oireita on varsinkin aamulla ja lyhyen levon jälkeen päivällä. Yöllä nukkuessa kääntyminen voi olla hankalaa, ja tuolista on vaikea nousta ylös ilman käsien apua. Pahimmillaan jopa pukeutumiseen voi tarvita toisen henkilön apua. Muita tavallisia oireita ovat lievä kuumeilu, väsymys ja ruokahaluttomuus. Joskus mukana on nivelreumaa muistuttavia niveltulehduksia.

Oireet alkavat useimmiten nopeasti. Joskus sairaus kehittyy hitaammin muutaman viikon tai kuukauden kuluessa.

Polymyalgia rheumaticaan voi liittyä (n. 20 %:lla) suurten pään ja ylävartalon alueen valtimoiden tulehdus (jättisoluarteriitti), jonka oireita ovat päänsärky, leukojen väsyminen syödessä, päänahan arkuus, käsien väsyminen ja näköhäiriöt. Silmiä verisuonittavien valtimoiden tulehdus voi aiheuttaa näön hämärtymistä, kaksoiskuvia ja jopa sokeuden, jos sairautta ei hoideta ajoissa.

Polymyalgia rheumatican toteaminen

Polymyalgia rheumatican alkuvaiheen arvio tapahtuu perusterveydenhuollossa. Taudin määritykseen voi päästä jo haastattelussa tyypillisten oireiden perusteella. Olka- ja lonkkanivelissä todetaan kivulias liikerajoitus ja suuret lihakset voivat aristaa painelussa. Joskus pienissä nivelissä on turvotusta ja arkuutta. Ultraäänitutkimuksessa voidaan hartioiden ja lonkkien alueella todeta limapussien, jänteiden ja nivelten tulehdusmuutoksia.

Polymyalgia rheumatica voi muistuttaa infektiotauteja, muita reumaattisia tulehdussairauksia, fibromyalgiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Nivelreuma voi joskus alkaa polymyalgisin oirein.

Tulehdusarvot (Lasko ja CRP) ovat käytännössä aina koholla. Muita poikkeavia laboratorioarvoja ovat lievä anemia ja kohonnut verihiutalepitoisuus (trombosytoosi). Mikäli epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa, lihastulehdusta tai nivelreumaa voidaan määrittää kilpirauhaskokeet (TSH ja T4V), lihasentsyymi (kreatiinikinaasi), reumafaktori (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCPAb). Tarpeen mukaan tehdään muita täydentäviä laboratoriotutkimuksia.

Polymyalgia rheumatican diagnoosi varmentuu, jos suun kautta otettava kohtalainen annos glukokortikoidia poistaa oireet kokonaan tai lievittää niitä selvästi muutaman päivän kuluessa. Tulehdusarvot normaalistuvat parissa viikossa. Jos oireet ovat epätyypillisiä, vaste glukortikoideille jää huonoksi tai epäillään polymyalgia rheumaticaan liittyvää jättisoluarteriittia ohjataan potilas erikoissairaanhoitooon.

Polymyalgia rheumatican hoito

Tyypillinen polymyalgia rheumatica voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa. Ensisijainen lääke on glukokortikoidi, joka aloitetaan annoksella 12,5–25 mg prednisonia aamuisin. Seurannassa lääkitystä räätälöidään yksilöllisesti hoitovastetta, tulehdusarvoja ja haittavaikutuksia seuraten. Ensimmäisten kuukausien aikana lääkitystä vähennetään ja yritetään löytää pienin taudin rauhallisena pitävä annos. Tällä annoksella jatketaan ylläpitohoitona pidempään (yleensä prednison 5–7,5 mg/vrk). Jos glukokortikoidi aiheuttaa haittavaikutuksia tai annos jää suuremmaksi kuin 10 mg aamuisin, voidaan lääkitykseen lisätä metotreksaatti. Se voi auttaa pienentämään glukortikoidiannosta.

Mikäli tauti on ollut rauhallinen ylläpitohoidon aikana ainakin vuoden ajan, voidaan glukokortikoidia ensin vähentää ja myöhemmin yrittää se kokonaan lopettaa. Tämä tapahtuu yleensä hyvin hitaasti, esim. prednisoniannosta vähentäen 1,25–2,5 mg:lla kuukauden välein. Mikäli oireet palaavat nostetaan annos vähennystä edeltävälle tasolle. Myöhemmässä vaiheessa vähennystä voidaan yrittää uudestaan.

Pitkäaikainen glukortikoidihoito lisää osteoporoosin ja luunmurtumien riskiä. Osteoporoosin ehkäisyssä käytetään D-vitamiinia annoksella 20 mikrogrammaa ja kalsiumia annoksella 500–1000 mg vuorokaudessa. Mikäli potilaalla on jo osteoporoosi tai monia sen riskitekijöitä, voidaan jo alkuvaiheessa aloittaa tehokkaampi luuta suojaava lääkitys (esim. bisfosfonaatit). Pitkäaikainen glukokortikoidihoito voi edistää myös kaihin kehittymistä, huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa ja suurentaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Jos polymyalgia rheumaticaan liittyy jättisoluarteriitti, lääkitys aloitetaan erikoissairaanhoidossa suurella glukokortikoidiannoksella (Prednison 40–60 mg/vrk).

Polymyalgia rheumatican ennuste

Polymyalgia rheumatican syitä ei tunneta eikä sen ehkäisy ole mahdollista. Taudin hoito on kuitenkin lähtökohtaisesti helppoa; glukokortikoidit ja tarvittaessa käytetty metotreksaatti poistavat oireet käytännössä kaikilta potilailta. Lääkitystä ei kuitenkaan voida kokonaan lopettaa kuin osalla potilaista, ja tauti voi aktivoitua uudestaan vielä monta vuotta lääkityksen lopettamisen jälkeen. Taudin eliniän ennuste on kuitenkin hyvä. Glukokortikoidihoitoon voi liittyä elämänlaatua heikentäviä haittavaikutuksia, jotka lääkäri huomioi pitkäaikaisessa lääkityksessä.