Elinkaarianalyysi pyrkii kokonaisvaltaiseen toiminnan arviointiin, jossa otetaan huomioon koko toimintaketju kaikkine välillisine ja välittömine vaikutuksineen.
Elinkaariajattelulla tarkoitetaan sitä, että riskejä tai ympäristö- tai terveysvaikutuksia arvioitaessa ei rajoituta ainoastaan tuotteen ympäristö- tai terveysvaikutuksiin, vaan laskemme mukaan koko sen tuotantoketjun ympäristökuorman. Esimerkiksi bensiinin osalta arvioidaan koko sen elinkaaren aikana yhteensä kertyvä kuormitus: öljynporaus, raakaöljyn kuljetus, bensiinin tuotanto öljynjalostuksessa, kuljetus huoltoasemille, pohjavesien saastumisriski huoltoasemien tankeista, terveysriskit bensiinistä esim. tankkauksen tai muun käsittelyn aikana, sekä pakokaasujen ympäristö- ja terveysvaikutukset.
Hyödyt
Elinkaariajattelu on hyödyllistä mm. siinä, että se voi paljastaa koko ketjun terveys- tai ympäristöriskien suuruuden verrattuna johonkin vaihtoehtoiseen kokonaisratkaisuun (esim. sähköjunalla kulkemiseen). Toisaalta elinkaarianalyysi on tavattoman suuri ja vaikea tehtävä, ja sitä pystytään käyttämään vain suhteellisen selkeiden elinkaariketjujen yhteydessä.
Ehkä hyödyllisimmillään elinkaariajattelu on siinä, että se voi paljastaa prosessien ja hallinnon sisäisiä ristiriitoja. Sektoroitunut päätöksenteko johtaa usein tilanteisiin, jossa jollakin sektorilla ollaan hyvin tarkkoja asiassa, jolla ei kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä verrattuna toisella sektorilla tapahtuviin päätöksiin. Esimerkkinä voisivat olla hyvin tiukat raja-arvot dioksiineilla saastuneiden maa-alueiden käytössä, kun väestön dioksiinialtistus määräytyy lähes yksinomaan kalassa ja karjataloustuotteissa olevista, usein ilmalaskeumista peräisin olevista dioksiineista. Tällöin dioksiinien koko elinkaaren selvittäminen teollisuuden, energiantuotannon ja jätteenpolton päästöistä eri väliaineiden kautta tärkeimpään altistumisreittiin ravintoon antaa realistisen kuvan myös ketjun yksittäisten osien keskinäisestä merkityksestä.
Tärkeä energiantuotannon arvioinnissa
Toisentyyppinen esimerkki on energiantuotanto. Energiantuotannon hyötyjä ja haittoja arvioitaessa rajoitutaan usein vain itse energian tuotantovaiheeseen, ja unohdetaan sekä aikaisemmat että myöhemmät tuotantoketjuun liittyvät vaiheet. Tällöin voidaan väittää, että tuulivoimalla, vesivoimalla ja ydinvoimalla ei ole normaalitoiminnassa lainkaan päästöjä verrattuna maakaasuun, öljyyn tai kivihiileen. Tosiasiassa kaikkien näiden rakentamiseen ja aikanaan purkamiseen tarvitaan materiaaleja ja energiaa, ja riippuu siis näiden määristä ja tuotantomuodoista, minkä suuruiset päästöt ovat. Lisäksi ne täytyy laskea tuotettua energiayksikköä kohti.
Voidaankin erottaa eräänlaisina ääripäinä tuulivoima ja maakaasu. Tuulivoiman investoinnit ovat raskaat tuotettua energiayksikköä kohti, toisin sanoen tarvitaan paljon metallia, muovia, betonia ja niiden kuljettamista ennen kuin voimala tuottaa sähköä. Samoin tarvitaan tieverkosto rakentamista ja huoltamista varten. Niinpä rakentamisesta aiheutuu merkittävät hiilidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, kromin ja muovimonomeerien päästöt. Kun itse sähkön tuottamisesta ei aiheudu päästöjä, muodostuu olennaiseksi asiaksi se, onko voimala toimintakuntoinen kymmenen vuotta vai sata vuotta. Toiminta-ajan ollessa pitkä rakentamiseen liittyvät päästöt jakaantuvat suuremmalle tuotetun sähkön määrälle, ja vaikutus kilowattituntia kohti on pieni.
Maakaasu taas edellyttää suhteellisen kevyet voimalarakennelmat siihen energiamäärään verrattuna, jonka maakaasuvoimala tuottaa. Siksi olennaisinta sen kohdalla on se, minkälaiset päästöt aiheutuvat sen jatkuvasta toiminnasta kaasun tuotannosta kaasun polttamiseen asti. Kahta niin erilaista energiantuotantomuotoa kuin maakaasu ja tuulivoima ei voida verrata keskenään, ellei oteta huomioon koko niiden tuotannon elinkaarta.
