Astmaa varusmiehillä

Armeija on tosi paikan tullen korvaamaton, mutta siitä voi olla muutakin hyötyä kuin isänmaan puolustaminen. Hyvä esimerkki on astman esiintyvyyden selvittäminen. Kutsuntatilaisuuden lääkärintarkastuksista ja varusmiespalveluksen aikana sairastamisesta on täsmälliset tiedot arkistossa. Niinpä suomalainen lääkäriryhmä lähti selvittämään astman esiintyvyyttä asevelvollisilla kutsuntatilaisuudessa ja palveluskauden aikana 1920-luvulta lähtien. Tuloksena on harvinaisen mallikas aikasarja, joka osoittaa, että astmadiagnoosi kutsuntatilaisuudessa oli hyvin harvinainen 1920-luvulla, alle 0,1 % kutsunnoissa tarkastetuista miehistä. Vuonna 1961 esiintyvyys oli edelleen noin 0,08 %, mutta sen jälkeen se lähti nopeasti lisääntymään, ja vuonna 1989 se oli 1,79 %, eli yli 20-kertainen 1920–30-lukuihin verrattuna. Samana ajanjaksona 1966–1989 myös astman takia palveluksesta vapautettujen ja astman takia kesken palveluksen vapautettujen miesten määrä lisääntyi (kuva Astman esiintyvyys asevelvollisilla ja varusmiespalveluksen ).

On toki mahdollista, että diagnoosin teko on tullut löysemmäksi tämän aikajakson kuluessa, mutta näin suurien erojen selittäminen diagnostiikan muuttumisella ei näytä mahdolliselta. Voidaan myös kysyä, kuinka paljon suuri lapsikuolleisuus hengitystieinfektioihin painottui sata vuotta sitten allergiaan ja astmaan taipuvaisiin pikkulapsiin, mutta todetun suuruista lisääntymistä sekään tuskin voisi selittää.

Allergia ja elintaso

Kaikki astma ei ole allergista eikä kaikilla allergisilla ole astmaa. Onko allergia kaikkiaan lisääntynyt? Tästä alkaa olla selvää näyttöä sekä Suomesta että muualta. Allergiat näyttävät seuraavan kaupungistunutta elintapaa, korkeampaa elintasoa, korkeampaa sosiaaliluokkaa ja lisääntynyttä hygieniaa. Pohjois-Karjalan ja Venäjän puolella olevan Pitkärannan alueiden ero on jyrkkä, suomalaiset ovat vähintään kaksi kertaa allergisempia kuin itäkarjalaiset. Samanlainen ero todettiin Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välillä, ja maiden yhdistyttyä tämä ero on alkanut hävitä.

Erityisesti astmasta ajateltiin yhtenä mahdollisuutena ilman saastumisen selittävän jotakin. Tätä on varsinkin Saksan itä- ja länsiosien välillä tutkittu melko aktiivisesti. Ainakaan tavanomaiset teollisuussaasteet kuten rikkidioksidi eivät selitä asiaa, koska niiden pitoisuudet olivat Itä-Saksassa suuret, kun taas astmaa on Saksan länsiosissa enemmän. Vielä ei tiedetä, voisiko jokin nimenomaan liikenteeseen liittyvä tekijä, kuten paikalliset pienhiukkaset, selittää osaa tästä asiasta.

Eri syistä on ruvettu ajattelemaan, että mikrobiologiseen ympäristöön liittyvillä tekijöillä voisi olla jotakin tekemistä allergioiden synnyn kanssa ("hygieniahypoteesi"). Ensimmäinen tutkijoiden huomiota kiinnittänyt asia oli se, että perheen vanhimmalla/ainoalla lapsella on useammin allergiaa kuin nuoremmilla sisaruksilla.

Th2-immuunisuutta tarvitaan loisten varalle

Veren valkosoluihin lymfosyytteihin kuuluvat monentyyppiset T-solut koulutetaan tunnistamaan vieraita materiaaleja. Sen jälkeen ne toimivat erotuomareina siinä, onko jokin materiaali omaa, vai onko se vieraana tuhottava. Auttaja-T-soluina tunnetut Th1- ja Th2-solut erikoistuvat hiukan erilaisiin tehtäviin. Th1 suuntaa aktiivisuutta soluvälitteiseen immuunisuuteen, kun taas Th2 suuntaa aktiivisutta vasta-aineiden avulla tapahtuvaan tunkeilijoiden tuhoamiseen. Siten kummankin tarkoitus on suojata elimistöä vieraalta materiaalilta, mutta mekanismit ovat erilaiset.

Allergialle ja atopialle tyypillistä immuunisuuden painottumista Th2-tyyppiseen tulehdukseen tarvitaan mm. loisten vastustamiseen. Siksi mm. Yhdysvaltojen mustalla väestöllä on ilmeisesti perimässään alkuperäisen lähtömaansa tarpeiden mukainen painotus. Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole loisia ei ole yhtä paljon kuin heidän alkuperäisillä asuma-alueillaan Afrikassa. Tämä saattaa selittää sen, että mustilla on enemmän atopiaa ja allergisia tauteja kuin valkoisilla. Heidän immuunisysteeminsä on varautunut taistelemaan parasiitteja vastaan, ja kun näitä ei ole, systeemi suuntautuu epätarkoituksenmukaisiin kohteisiin.

Navetta suojaa

Viime vuosina on havaittu useissa maissa, mukaan lukien Suomessa, että maatilalla syntyneillä lapsilla on vähemmän atopiaa eli allergiataipumusta kuin kaupunkioloissa kasvaneilla. Joissakin tutkimuksissa allergiaa todettiin sitä vähemmän, mitä enemmän lapset olivat navetassa ensimmäisen elinvuoden aikana. Tästä seuraa mielenkiintoinen kysymys, ovatko estävä tekijä eläinten mikrobit vai mikrobit yleensä. Tämän asian tutkiminen on vielä pahasti kesken, mutta on ilmeistä, että jotkin mikrobien rakennekomponentit, bakteerien DNA, soluseinän lipopolysakkaridit, tai muut komponentit vaikuttavat jollakin tavalla immuunivasteiden suuntautumiseen "hyödylliseen" Th1-tyyppiseen suuntaan tai nyky-yhteiskunnassa "haitalliseen" Th2-suuntaan. On myös aivan uusia tietoja siitä, että mitä monimuotoisempi luonto on ympärillä, sitä vähemmän allergioita. Vuorovaikutusten verkko on kuitenkin hyvin monimutkainen niin kuin immuunimekanismit yleensäkin, joten järkeviksi käyttäytymisohjeiksi tähänastisia tuloksia ei vielä uskalleta muuttaa.

Toinen ihmisen lähiympäristön mikrobikantaan vaikuttava tekijä ovat antibioottihoidot. Sekä tämän takia että elinympäristön muuttumisen takia ihmisen suoliston oma mikrobikanta on muuttunut radikaalisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Tätä havaintoa on pyritty myös hyödyntämään ehkäisytutkimuksissa, esimerkiksi antamalla odottaville äideille ja syntyville lapsille maitohappobakteereita on pyritty vähentämään riskiperheissä allergian ilmaantumista. Kunnon tieteellistä näyttöä ei tämänkään toimenpiteen hyödyistä vielä ole, mutta periaatteessa ehkäisy olisi parempi kuin hoito.

Kuinka ehkäistä?

Allergioiden ehkäisy on uusien ajatusten myötä kääntymässä osin päälaelleen. Ei ole itsestään selvää, että allergiariskin takia pitäisi mahdollisimman paljon välttää allergeeneja ja esim. lemmikkejä, vaan ehkä pikemminkin stimuloida oikeita asioita altistamalla elimistöä sopiville "harjoitusvastustajille". Näiden teorioiden soveltaminen käytäntöön on kuitenkin aivan alkuvaiheessa, joten yksiselitteisiä neuvoja saataneen odottaa useita vuosia.

Allergeenien välttäminen on edelleen olennainen osa hoitoa silloin, kun allergia on jo todettu, joten kovin omatoiminen testailu immuunivasteen saamiseksi oikeille raiteille voi olla tulella leikkimistä. Hygieniahypoteesi ei myöskään tarkoita sitä, että tauteja aiheuttavien mikrobien välttäminen olisi haitallista, tai että lasten pitäisi antaa sairastaa "luonnolliset lastentaudit" esimerkiksi kieltäytymällä rokotuksista. Ratkaisevat hyödylliset mikrobit eivät ole niitä, jotka aiheuttavat lastentauteja.