Altistus

Elinympäristössä tärkeimmät altistusreitit ovat ruoansulatuskanava, hengitystiet ja iho tässä tärkeysjärjestyksessä. Työympäristössä syöminen ja juominen eivät ole keskeisiä, monissa tapauksissa eivät sallittujakaan, joten tämän tärkeän altistustien merkitys on vähäinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hygienian ollessa puutteellinen esimerkiksi työympäristöstä käsiin tarttuvat raskasmetallit, syöpää aiheuttavat aineet tai mikrobit voivat joutua syödessä ruoan mukana suuhun. On myös kuvattu lasten myrkytystapauksia, kun isän vaatteissa on kulkeutunut työpaikalta kotiin myrkyllisiä aineita kuten lyijyä.

Monissa ammateissa hengitystiet ovatkin hyvin keskeinen sekä kemiallisten aineiden että mikrobien tai orgaanisten pölyjen reitti elimistöön. Myös ihoaltistus saattaa olla melko tärkeä paitsi kosketusallergioiden synnylle, myös myrkyllisten aineiden aiheuttamalle altistukselle. Esimerkkinä on vaikkapa kasvihuoneissa tapahtuva torjunta-aineiden levitys, jossa työntekijät saattavat altistua ihon kautta ratkaisevasti suuremmille määrille torjunta-aineita, kuin mille kuluttaja koskaan altistuu elintarvikkeeseen jäävien jäämien kautta.

Altistuksen suuruus

Työympäristössä altistutaan usein paljon suuremmille pitoisuuksille erilaisia aineita kuin elinympäristössä. Tehtaan sisällä liuottimien pitoisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin ympäristössä. Samoin altistus voi olla jatkuvaa, kun se muulle väestölle on vain satunnaista. Leipomossa jauhopölylle altistutaan koko ajan, kun se kotona on satunnaista. Hitsaaja voi altistua varsin suurille määrille metallihuuruja ja automekaanikko työskentelee pikeentyneiden voiteluaineiden kanssa koko ajan. Karjanhoitaja on lehmän karvojen ja hilseen keskellä päivät pitkät. Siten monien aineiden aiheuttamista haitoista saadaan tietoa työympäristöstä, ja sen perusteella voidaan arvioida elinympäristössä olevien kymmenen tai sata kertaa pienempien pitoisuuksien mahdollisesti aiheuttamia haittoja.

Riskiryhmät

Toisaalta työympäristöstä ei saada kaikkia väestöryhmiä koskevaa tietoa. Sieltä puuttuvat lapset (paitsi esim. päiväkodista, joka on yhtaikaa sekä työympäristö että elinympäristö), vanhukset, ja joidenkin ammattien osalta naiset. Jos nämä ovat syystä tai toisesta riskiryhmiä, täysin käyttökelpoista tietoa ei välttämättä saada.

Riskitasot

Työympäristössä hyväksytään keskimäärin jonkin verran suuremmat riskit kuin elinympäristössä. Elintason noustessa ja työhygienian parantuessa nämä ovat kuitenkin koko ajan lähentyneet toisiaan. Enää ei kehittyneissä maissa voitaisi ajatella otettavan sellaisia terveysriskejä, kuin on esimerkiksi aiheutunut alkeellisissa kivihiilikaivoksissa. Tällaisia suuria riskejä nähdään nytkin nopeasti teollistuvissa maissa kuten Kiinassa.

Esimerkiksi asbesti on hyvä esimerkki muuttuneista asenteista. Asbestin tavattoman suuri vaikutus tietyntyyppiseen keuhkosyöpään selittyy sillä, että menneinä vuosikymmeninä teollisuuslaitoksen sisäilma saattoi olla harmaana asbestikuitupölystä. Ei siis pidä kuvitella, että pienten kuitumäärien esiintyminen ilmassa aiheuttaisi merkittävän syöpäriskin.

Aivan kaikissa asioissa työperäisen riskin suuremmuus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Säteilysuojausmääräykset ovat niin tiukkoja, että säteilytyössä ei jouduta lähellekään sellaisen asunnon altistustasoja, jossa on hyvin suuri määrä radonia. Samoin missään työssä ei työntekijä voi käsitellä puhdasta bentseeniä yhtä huolettomasti kuin autoaan tankkaava asiakas käsittelee sitä bensiinin yhtenä osana. Jo ennen yleisiä tupakointikieltoja ruvettiin tupakointia rajoittamaan ravintoloissa työterveyteen perustuen, vaikka ravintolatyöntekijän saama syöpää aiheuttavien aineiden annos on tietenkin vain murto-osa tupakoivan asiakkaan (tai tupakoivan työntekijän omasta tupakastaan) saamista annoksista.